Vikatikkejä

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

On tämä edelleen neuleblogi, ainakin melkein

Pikkujoulusesonki lähestyy. Koska minulla oli viime vuonna lieviä aikatauluongelmia, voisin olla nyt kaukaa viisas ja neuloa valkoisen pikkuboleron, joka sopii kaiken kanssa. Ostin jopa langat siihen* ja olen melko varma, että muistan minne ne jemmasin**.

Huomenna olisi jopa aikaa neuloa, sillä kuopus on kuumeessa*** ja huomenna on minun vuoroni pitää kotiparantolaa pystyssä. Valitettavasti potilas ei halua katsella äidin kanssa Täydellisiä naisia tai muita kehittäviä sarjoja, vaan vaatii niitä tuhat kertaa nähtyjä muumeja, eikä muumien seurassa nyt vaan voi neuloa ****.

Boleron neulomisen sijaan taidan päätyä taas leipomaan. Martha Stewartia katsoessa tulee aina olo, että pikkuleipien leipominen on so easy and wonderful *****. Täydellistä ja hermoja rentouttavaa pikkuleipäohjetta en ole vielä löytänyt, mutta näitä aamusämpylöitä voin suositella lämpimästi. Teen sämpylät valmiiksi jääkaappiin illalla, ja heti herättyäni nostan sämpylät pöydälle nousemaan ja nappaan uunin päälle. Uuni on valmis kun olen saanut kammattua naamani, ja sämpylät paistuvat sillä aikaa kun saan hermoromahdusta vaatekaapilla ******.


(Joku on sanonut, että matkiminen on vilpittömin ihailun muoto. Kiitokset tytölle hauskasta alaviiteformaatista.)


* tai ainakin muistelen käyttäneeni tuota tekosyytä, kun tuli äkillinen himo ostaa ohutta alpakkaa

** ne ovat kenkälaatikossa sohvan alla, kahden lankapussin, äänekkään kauko-ohjattavan lelun ja parittoman, päättelemättömän lapasen vieressä.

*** ja se EI ole sikainfluenssaa, ellei se siitä neljän tunnin huviretkestä terveysaseman päivystyksessä jäänyt matkamuistoksi

**** sillä jos vielä kerran joudun katsomaan, kuinka Ninnistä tulee taas näkyvä, puren neulepuikkoni poikki eivätkä ne ole a) bambua tai b) ohuita.

***** ei muuten ole, ainakin jos ei laita taikinaa vuorokaudeksi jääkaappiin vaan yrittää kaulita sitä heti.

****** ja koska tuossa vaiheessa olen jo myöhässä, en nauti tuoreita sämpylöitä kiireettömällä aamupalla vaan tungen kuumat sämpylät käsilaukkuuni ja syön ne jäähtyneinä ja litistyneinä työpöytäni ääressä - mutta hyviä ne ovat silti.

2 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu