Vikatikkejä

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tästä alkaa tulla tapa.

Viikkoa ennen firman joulujuhlia (kyllä, joulujuhlia - joko me ollaan vähän hitaita tai sitten tosi-tosi aikaisessa) herään huomaamaan, ettei mulla ole mitään kivaa mekkoa. Sitten juostaan kaupoissa ja ahdistutaan. Sitten ostetaan jotain "vähän sinne päin", kun se on alessakin ja uusi-mutta-kohtuullinen mekko on aina kivempi laittaa päälle kuin vanha-mutta-hyvä. (Ja seuraavasta kaupasta sitten löytyy Se Oikea - tällä kertaa 100 % harmaa silkkimekko, kahden alennuksen jälkeen hintaa 25 €).

Mekkoa pitää luonnollisesti vähän modata, mutta ehtiihän tässä. Helman lyhennys on pikkujuttu (kaikki mekot on nykyään mitoitettu kirahveille eikä meille keskimittaisille 158-senttisille) ja olkainten modaaminen niin, ettei rintsikoiden olkaimet näy, luulisi myös olevan nopea juttu. Joten jätetään nämä muutostyöt edelliseen iltaan, eikös niin.

Ja mekko kaipaa seuraksi huivia tai boleroa, eikä mikään niistä viidestäsadasta valmiista tietenkään käy. Poikkeuksellisesti menin ekaksi omalle lankavarastolle ja löysin ompelulangan vahvuista villaa. Riskeerasin avioliittoni pakottamalla miehen pitelemään tuntitolkulla vyyhteä vain huomatakseni, ettei niin ohuesta langasta saa kelvollista pitsihuivia edes 3,5 mm puikoilla, jossa meikäläisen kipuraja menee.

Niinpä pitää juosta yksi kauppakeskuksellinen markettien lankaosastoja läpi vain huomatakseen, ettei vision mukaista lankaa saa mistään muualta kuin Menitasta eikä sinne nyt tähän hätään ehdi. Ostetaan kaksi kerää hopeanväristä Paolaa, koska se on alessa ja koska sitä neulotaan vitosen puikoilla, sillä siitä voi hätätilassa neuloa äkkiä jotain pientä hartioiden peitoksi. Kiukutellaan miehelle.

Omasta lankavarastosta löytyy yllättäen kaksi kerää valkoista Novita-mohairia, joka vähän kutittaa, mutta firman bileissä tarjoillaan kuitenkin kuohuvaa ja ehkei se kutka niin hirveästi häiritse pienessä sievässä. Sen sijaan, että neuloisin siitä mohairista äkkiä miniboleron, keksin googlata salomonin solmun ohjeita ja käyttää puolitoista tuntia tekniikan opetteluun. Kun sen lopulta oivaltaa, valmista tulee nopeasti, ja onneksi se on joustavaa, sillä mittoja ei tullut niin kauhean tarkasti katsottua.

Puolivälissä kappaletta hoksaan, että lankaan voisi voinut pujottaa pieniä lasihelmiä. Voihan sen tehdä jälkikäteenkin, tässähän on ihan hyvin aikaa. Vaikka edellinen lasihelmiepisodi olikin päätyä huonekalut ja väliseinät rikkovaan raivoon, ei ole mitään syytä olettaa etteikö se nyt, kovassa kiireessä ja mohairin kanssa, onnistuisi loistavasti.

Juhliin on vielä kolme päivää. Tässähän on mukavasti katastrofin aineksia.

Tunnisteet:

3 kommenttia:

  • Heh, toi on niiiin tuttua. :D Mut eikös se niin oo, että paineen alla ne helmet juuri kehittyy... ;)

    Kirjoittaja: Blogger Vilma, 20. tammikuuta 2009 klo 14.52  

  • Nyt pitää enää huomata viisi minuuttia ennen lähtöä, että toisen kengän korko on katki... Kokemusta on. Tulipahan silloin tyhjennettyä muuttolaatikoita vauhdilla, kun etsi muita kenkiä :-)

    Parempi se katastrofi ennen juhlia kuin juhlissa. Hyvät bileet siis sinne päin! (Toiset pistelee tammikuussa joulukoristeita, joten voittehan tekin hyvin juhlia pikkujouluja)

    Kirjoittaja: Anonymous pirren, 20. tammikuuta 2009 klo 15.06  

  • Hauska postaus :D

    Kirjoittaja: Anonymous Anonyymi, 20. tammikuuta 2009 klo 15.39  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu