Vikatikkejä

tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Streptokokin hyviä puolia:

1) Mahdollisuus syödä rajattomasta jäätelöä ilman huonoa omaatuntoa

2) Neulomismaratonit tv:n ääressä (kun muutakaan ei voi)

3) Optio laihtua sopivasti ennen kesäjuhlia (ellei tee kuten allekirjoittanut ja kisko sitä kermajäätelöä oikeasti ämpäritolkulla)

(Paketissa lukee fever, eikös se silloin ole kuumelääke?)

Täällä siis podetaan nielutulehdusta. Asiaan vihkiytymättämille kerrottakoon, että se eroaa tavallisesta kurkkukivusta kuten ientulehdus juurihoidosta. Tuntuu kuin kurkku olisi täynnä lasinsiruja.

Lääkäri kehotti lepäämään ja olemaan puhumatta - olin vähällä kysyä, saanko siis lähetteen osastolle, sillä kahden alle 5-vuotiaan äitinä ei lepo ja äänijänteiden lepuutus onnistu ihan noin vaan.

Hoksasin, että ensi viikonlopun juhlien kulttu kaipaa pientä boleroa. Googlaamalla löytyi tämä ohje. Ohjeen mukaista lankaa löytyi, muttei 4,5 mm puikkoja - otin lunkisti vitosen puikot, minullahan on tiukka käsiala. Loin silmukat, neuloin ekat kaksi senttiä ja totesin, että silmukoita on viisi liikaa. Panacodin vaikutuksen alaisena kun olin, päätin rohkeasti jatkaa ja sopeuttaa lisäsilmukat ohjeeseen. Näillä spekseillä ei voi kuin onnistua, eikö?

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Tämä tilataideteos on esitteillä olohuoneessamme seuraavat kaksi vuorokautta. Pingotin neuletakin palaset "vierashuoneeseemme" (joka siis sisältää kokonaisuudessaan yhden patjan olohuoneen lattialla). Mitä enemmän tuota herneenvihreää Samosta katselen, sitä varmemmin ostan sille vähän tummemman vihreää värjäysainetta. Väri itsessään on kaunis, mutta kalvakkaa hipiääni se ei imartele.

Kyseessä on siis neuletakki. Malli on viime kesän Novitasta, nro 68. Neuloin toiseksi pienimmän koon, mutta leveiden pitsikuvioiden välissä neulottu suora osuus rullaantuu ikävästi. Helmaan ei siis tullut helmineuletta tai resoria. Ehkä ongelma ei olisi ihan tätä luokkaa, jos olisin noudattanut ohjetta enkä neulonut takkia saumattomana kainaloihin saakka. Jää nähtäväksi, tekeekö pingotus ihmeitä vai pitääkö turvautua voodooseen.

Alla 4,5-vuotiaan tyttäreni hamahelmiaskarteluja. Keltainen pötkylä mustilla pilkuilla on "patonki, jossa on vähän palannutta".

Ja alla minun askartelujani, rintaneuloja ja avaimenperiä. Yo-lakin kullanvärinen helmi löytyi Kampin Askarellista, jossa oli oikein hyvä valikoima hamahelmiä ja -muotteja. Hinnat tosin olivat vähän suolaisemmat. Perusvärit olen löytänyt edullisimmin BR-lelukaupasta ja perusmuottipakkaukset Citymarketista.


Lopuksi hyshys-osastoa: Ullan deadline lähestyy. Tämä pääsee seuraavaksi pingotukseen ja beta-versio on jo puikoilla.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008


Viime viikot ovat menneet hyvin muotiblogihenkisesti: kirppiksiä kierrellen ja hamahelmillä askarrellen. Vanhana Super Mario -fanina en voinut vastustaa, kun löysin nämä ohjeet. Yllä oleva sienimies on vähän pienempi ja simppelimpi kuin videolla nähdyt, juuri sopiva avaimenperäksi.

Last few weeks I've been typical finnish fashion blog stuff: going flea markets and crafting with hama beads. I was inspired of this video. This mushroom man is a bit simpler than those on the video, just perfect size for a key ring.



Ne mokomat lisääntyvät kuin kanit.
They multiply fast. Like rabbits.


Tämä idea kolminkertaista korviskokoelmani. Ongelma vain on, että taidan olla liian vanha ollakseni uskottava nämä korvissa...
This idea made my earring stash three times bigger than it used to be. I'n just afrade I'm too old to wear these in public...