Vikatikkejä

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Tuliaisia Tallinnasta + ihana kotiinpaluu

This time only in Finnish. Long story short: my DS threw up in our coach. No place to knit.

Asiaan voisi suhtautua positiivisesti ja todeta, että on se hyvä että tulee pestyä sohvan päälliset edes kerran vuodessa.

Huomattavasti helpompaa on kirota maailmankaikkeutta ja kysyä, miksi lapsen pitää oksentaa juuri sohvalle eikä esimerkiksi kylppärin laattalattialle.

Pääsiäisen aluksi hölkkäsin Tallinnan läpi ja toin mukanani langat kahteen huiviin ja muutamaan sukkapariin. Addikokoelmakin täydentyi. Nyt olisi hyvä hetki kiskaista arkistosta esiin lohtulangat ja neuloa vähän Gilmoren tyttöjen tahdissa, mutta a) GT:n kolmas tuotantokausi on katsottu läpi eikä tähän hätään saa jatkoa mistään, ja b) suurin osa siitä mukavasta neulomispaikasta sohvan nurkassa tiputtaa nyt vettä pyykkitelineellä.

Jos kaapista löytyisi nyt suklaamunia, söisin itseni sokerihumalaan alta kymmenen sekunnin. Mutta kun ei. Onneksi ostin Tallinnasta suklaalikööriä. Lasten nukkumaanmenoaikaa odotellessa voi laittaa jääpalat tekeytymään ja pestä muutaman koneellisen oksulle haisevia vaatteita.

sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Kerroinko jo, että asunnonvaihto sucks?

Asuntonäyttöön muutama tunti. Lapset kumosivat olkkariin viisimiljoonaalitraa hamahelmiä ja kaikkea-muuta-kuin-päiväkuiva, uusiin Autot-pikkuhousuihinsa ihastunut kuopus on pissannut sille samalle matolle (joka ei mahdu pesukoneeseen) kolme kertaa kahden päivän aikana. Määenkestä.

Ja tän kroonisen siivouksen säikäyttäminä lasten villasukat ovat paenneet demilitarisoidulle vyöhykkeelle ja jäljelle jäi vaan muutama vähän hitaampi yksilö, kaikki luonnollisesti eri paria. Lapset siis kaaostavat, mies hikoilee imurin varressa ja mä tikutan sormet verillä pikkuisia sukkia muovisesta kotimaisesta sukkalangasta, kun muutakaan ei ole eikä tässä mihinkään lankakauppaan ehdi kun pitää pestä ketsuppi irti keittiön katosta.

Huomasin tänään Hesarista, että Vanhassa Satamassa olisi käsityömessut. Eilen sinne olisi ehtinyt, mutta mä olen jotenkin onnistunut missaamaan koko uutisen. Tänään kierretään kivojen messujen sijaan pettymässä myytävien asuntojen sijaintiin, kuntoon, hintaan tai kalliisti korjattaviin sisustusratkaisuihin (mintunvihreät kaakelit kylppärissä - mikä ihmisiä oikein vaivaa?).

Asunnonvaihto on hanurista.

Mutta jotan positiivista sentään: Ullan kevänumero on jäsenten esikatselussa.