Välitöitä ja nappikauppaa

Eilen illalla hampaidenkatkomista katsellessa valmistuivat nämä simppelit kaulahuivit Woolista blogitaaperolle ja nukelle. Malli tytön huiviin löytyy kevään Novitasta ja nuken huivi on tehty samalla mallilla, vain pienempänä. Arvaako kukaan, mikä on lapsen lempiväri tällä hetkellä?

Iso-Roban nappikaupasta löytyi tämä suloinen nostalgianappi. Tämä ja sen kuusi kaveria pääsevät pikkuneidin neuletakkiin, kunhan löydän sopivan mallin. Langat on, luonnollisesti, jo ostettu.

Hämä-hämä-häkki

Olen plärännyt levottomana lehtiä ja nettiä Suuren Inspiraation toivossa. Kivoja malleja on, mutta mikään ei oikein iske. Langatkin pitävät mykkäkoulua. Enkä löytänyt Novitan nuorisoextraakaan, vaikka juoksin kolme kauppaa läpi kiukuttelevien lasten kanssa. Turhauttavaa, kun näin kisojen aikaan olisi mukava istua sohvalla neulomassa.

Hetken mielijohteesta testasin kirjahyllyssä puoli vuotta marinoituneen kangastussipakkauksen. Blogivauvan sininen kypärämyssy piristyi tällä maurikunnasmaisella hämähäkillä. Tähän tulee himo! Kauankohan meillä on enää on puhtaita, valkoisia lakanoita?

Olympiahuumaa

Haa, onnistuinpas yllättämään! Kerrankin mallina joku muu kuin blogitaapero. Sukkia esittelee lehmä, jonka toi meille eräs lehmistä innostunut ystäväni. Sen lisäksi, että hän on kerännyt kunnioitettavan kokoelman nauta-aiheisia tavaroita ja kouluttautunut hyvin lehmäläheiseen ammattiin, hän myös tapasi aviomiehensä maitoautossa. Moista aatteelle omistautumista ei voi kuin ihailla.

Sitten asiaan. Olympianeuleeni, vauvan sukat, ovat (edelleen) liukuesteitä vaille valmiit. Valitsin kisatyökseni näin nopean työn, koska piltit saattavat pitää minut irti puikoista päivätolkulla. Lisäksi tämä on ensimmäinen raitalangasta neulottu työni, ja kuvittelin joutuvani purkamaan välillä. Yllättävän hyvin raidat kuitenkin asettuivat.

Tässä sukat vielä paremmin aseteltuina. Alussa tuo turkoosi raita ei näyttänyt kuuluvan joukkoon, mutta näköjään siihen tottuu. Ja lankahan on tuttu Novitan Wool Neliraita.

Nuo siniset tiplat ovat kuivuvia liukuesteitä (ei, Susannan lapset eivät ole käyneet meillä leikkimässä). Ostinkohan muuten ihan oikean paketin? Nämä ovat kyllä kangaskohovärejä, joilla tehdään kuvioita jotka kuivuttuaan kiinnitetään silittämällä. Mutta. Nämä pitää irrottaa pesun ajaksi. Eli irtoavat siis helposti. Sopivatkohan sittenkään sukanpohjiin, jotka joutuvat aika kovalle kulutukselle? Puhumattakaan siitä, kuinka nopeasti kaikkiruokainen blogitaapero popsii nuo tiplat suuhunsa?

Tämä bibo on matka-ja-odotusneule. Olen tikuttanut sitä jonottaessani papa-kokeeseen (joka toinen vuosi, muistathan käydä?) sekä automatkoilla. Lankana on Samos Lollipopin tämän kevään punakirjava sävy. Lanka on niin söpöä, että tekisi mieli tehdä samanlainen itsellenikin (tämä on blogitaaperolle). Mutta ehkä 27-vuotias kahden lapsen äiti ei olisi enää katu-uskottava pinkissä kukkapipossa...?

Neulomisen lisäksi olen ehtinyt myös ompelemaan. Piirsin IHAN ITTE kaavat vanhasta paidasta, jossa on nykyistä olomuotoani imarteleva malli. Leikkasin kankaat, sovitin, ompelin, etsin kadonneita hihakappaleita, löysin ne nukensängystä, vein ne tyttären kovaäänisistä vastalauseista huolimatta, ja ompelin vähän lisää - ja sain aikaan imetyspaidan.

Juuri kun olin saanut paidan valmiiksi ja sovitin sitä ylleeni, blogivauva teki tuttavuutta sohvapöydän terävän nurkan kanssa. Ihmeen paljon verta voi muutaman millin kokoisesta nirhaumasta tulla. Paita on nyt pesukoneessa ja toivon, että veritahrat irtoavat. Muuten joudun opettelemaan värjäyksen jalon taidon.

Miehelle pipo

Mies tilasi pipon. Olen vieläkin ihan pöllämystynyt, sillä hän on toistuvasti torjunut hellyydenosoitukseni (lue: tarjouksen neuloa hänelle villapusero) ja olin jo alistunut siihen, että minun mieheni neulevermeet tulevat Dressmanilta.

Ostin kerän mustaa seiskaveikkaa ja uudet pyöröpuikot ja aloin luoda silmukoita. Tässä sitä neulotaan omalle miehelle, ihanaa! Pintaan nousivat ne lukioaikaiset traumat, kun luokan pojilla oli tyttöystäviensä neulomia puseroita ja minua kismitti, kun ei ollut ketään kelle neuloa. Pieni tyhjiö sisälläni alkoi hitaasti täyttyä ja ah, kuinka se tuntui hyvältä.

Sitten tein ikävän huomion, että musta lanka on infernaalista neulottavaa huonossa valaistuksessa (muistilista: mene maanantaina Ikeaan ja osta jalkalamppu sohvan viereen). Ja lankakin kutitti ikävästi. Ja mies pällisteli 2o2n -mallitilkkuani eikä pystyttänyt minulle patsasta silkasta kiitollisuudesta. Sanoi vaan, että onhan tuo ihan kiva.

Pah.

Kun silmukoita alkoi karkailla, otin se hienovaraisena vihjeenä kohtalottarelta ja purin pipon alun. Uusi yritys uudella langalla, uuden lampun kanssa, jollakin toisella mallilla. Sille samalle omalle miehelle kuitenkin.

Ja koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, tässä blogivauvan iloinen virne. Nih.

Hyvää yötä! Nyt nukkumaan.

Tyylilyyli esittelee pipon

Tässä vihdoin Riikan neuloma pipovaihtopipo. Pipo on kaksikertaisesta langasta (Wool ja Fleur) neulottu ribbipipo, ihanan pehmoinen ja juuri sopivan kokoinen! Ja väriensä puolesta sointuu täydellisesti toppatakkiini.

Tässä pipo lämmittää blogitaaperon päätä. Lastenohjelmia katsellessa voi ilmeisesti tulla vilu. Tytär on nyt siinä iässä, että muiden vaatteet kiinnostavat enemmän kuin omat. Eilen tämä tyylilyyli sipsutteli yllääni minun hihattimeni ja isänsä lenkkarit (kokoa 43).

Helminalle, olet tilaaja numero 100. Meilaa minulle osoitteeseen kvilla at saunalahti piste fi niin saat sen lupaamani pehmeän paketin!

Hihattimen ohje

Kommenteissa pyydettiin hihattimen ohjetta. Kerrankin maltoin kirjata silmukkamäärät ja kavennukset muistiin työtä tehdessäni, joten tässä ohje sitä kaipaaville. Huomauta jos löydät virheen, niin korjaan sen tähän.


Hihatin

lanka: Novita Samos
langanmenekki: 200 g
puikot: 5 mm sukkapuikot ja pyöröpuikko, virkkuukoukku 3,5 tai käsialan mukaan
koko: M
tiheys: 16 s ja 26 krs = 10 cm

Hihatin neulotaan yhtenä kappaleena hihansuusta hihansuuhun. Hihaosat neulotaan putkena, selkäosa tasona. Pääntien ympäri virkataan yksi kerros kaaria.

Luo sukkapuikoille 32 s ja *neulo 3 krs 1 o 1 n ja seuraavat 3 krs 1 n 1 o*. Toista * - * vielä kerran. Oikeat ja nurjat silmukat joustimessa vaihtavat paikkaa 3 krs:n välein. Joustimen korkeus on yhteensä 12 krs.



Siirry neulomaan sileää oikeaa. Lisää ensimmäisellä kerroksella 4 s tasavälein = 36 s. Jatkossa lisäykset tehdään 1 ja 4 puikolla (kerroksen vaihtumiskohta niiden välissä). Työn edetessä kannattaa laittaa silmukkamerkki, koska silmukat lisääntyvät vain kahdella puikolla ja välillä niitä on hyvä jakaa muille puikoille jotta työtä on helpompi neuloa.

Lisää 5 cm:n välein 2 s kerroksen vaihtumiskohdalla siten, että molempien lisäysten väliin jää 2 s. Tee lisäyksiä yhteensä 7 kertaa = 50 s. (Tässä välissä hihaa kannattaa sovittaa. Neulo sileää, kunnes hiha on haluamasi mittainen, noin muutaman sentin päähän kainalosta. Minä neuloin n. 3 cm, mutta minulla on lyhyet käsivarret.)

Kun hiha on haluamasi mittainen, neulo 12 s seuraavaa kerrosta ja siirry neulomaan tasona. Vaihda työhön pyöröpuikko ja neulo sileää oikeaa. Kavenna jokaisen kerroksen alussa pois 1 s yhteensä 10 kertaa = 40 s. Neulo tasona 48 cm (sovita ja neulo lisää, jos on tarpeen) ja lisää sitten 1 s joka kerroksen alussa yhteensä 10 kertaa = 50 s. Vaihda työhön sukkapuikot ja siirry neulomaan putkena. Laita silmukkamerkki samaan kohtaan kuin ensimmäisessäkin hihassa eli 12 s ennen putkeksi yhdistämiskohtaa.

Toinen hiha neulotaan samoin kuin ensimmäinenkin. Neulo sileää ensimmäiseen kavennukseen asti (mittaa 1. hihasta väli viimeisestä silmukoiden lisäämisestä siihen, kun aloit neuloa tasona) ja kavenna 2 s pois silmukkamerkin molemmin puolin seuraavasti: neulo 2 s oikein yhteen takareunoistaan, 2 s oikein ja 2 s yhteen oikein. Toista kavennus 5 cm:n välein yhteensä 7 kertaa = 36 s. Neulo vielä 5 cm, kavenna tasavälein 4 s pois ja neulo ranteen joustin kuten 1. hihassa. Päättele silmukat löyhästi.

Virkatut kaaret pääntiehen:
*Ks, hyppää 1 neulotun krs:n yli ja tee seuraavaan silmukkaan 4 pylvästä. Hyppää taas yhden krs:n yli ja virkkaa ks *. Toista * - * ja virkkaa kaaret koko pääntien ympäri.

Päättele langat, kostuta ja venytä mittoihinsa.

Luonnon ihmeitä ja sadas hakusessa

Minulla on viimeksi ollut leima kädessäni joskus vuosituhannen vaihteessa. Epäilemättä muste siirtyi nahkaani baarin ovella joskus myöhään illalla. Tämä leima on peräisin Sea Life Merimaailmasta. Veimme lapset sinne ihmettelemään luonnon ihmeitä, kun he vielä suostuvat näyttäytymään meidän kanssamme julkisesti.

Vietimme päivän valoisan ajan tuijotellen hämäriin akvaarioihin, joten pipovaihtopipo on edelleen kuvaamatta. Saatan saada sen jopa omaan käyttööni, sillä blogitaaperon huomion vei ukin tuoma tuhkimobarbi.

Huomasin, että blogilistan kautta horinoitani tavaa jo 99 lukijaa! Olen otettu saamastani huomiosta ja lupaan vikatikkeillä entiseen malliin.

PS. Sadas tilaaja, jätä kommentti niin saat jotakin pientä lankavarastostani!

Hyvää ystävänpäivää!

Minulla on pakkomielle kuvata lapsiani kortteihin. Aina joulun ja ystävänpäivän lähestyessä jahtaan herranterttujamme kameran kanssa, lahjon ja uhkailen, kampaan hiukset kerta toisensa jälkeen ja yritän pysyä tyynenä kun taapero taas kerran pamauttaa vauvaa lelupuhelimella. Tätä ystävänpäiväkorttia varten halusin suukkokuvan. Yhden hikisen aamupäivän jälkeen olin valehtelematta valmis dippaamaan vauvan sokeriin saadakseni esikoisen koskemaan tätä huulillaan (ja niin todennäköisesti teen ensi vuonna, koska se on PALJON helpompaa kuin vaania tuntitolkulla sopivaa tilannetta).

Tähän suukkoon ei kuitenkaan tarvittu sokeria. Kerrankin kamera oli valmiina oikeaan aikaan, kerrankin valo riitti, kerrankin lapset näyttävät kuuluvat ihmisrotuun ja jopa hiukset ovat melko hyvin. Ja lopusta huolehti Photoshop.

Malli: oma
Lanka: Novita Samos
Langanmenekki: n. 180 g
Puikot: 5 mm sukkapuikot ja Addi pyöröpuikko 30 cm

Myös hihatin valmistui. Sen pitäminen vaatii vähän totuttelua - nyhdän sitä koko ajan niskasta, tuntuu kuin se valuisi päältä. Pinta-alaa on huomattavasti vähemmän kuin neuletakeissa, joihin olen tottuneempi. Olo on jotenkin alaston, kuin olisi vaihtanut lahkeellisen uimapuvun string-bikineihin.

Neuleolympialaissukat ovat liukuesteitä vaille valmiit. Näin nopea työ ei oikein tainnut olla olympiahengen mukainen, mutta ehkä ne liukuesteet sitten osoittautuvat kinkkisiksi. Ehkä poltan sukat piloille silittäessäni liukuesteitä kiinni! Poltin tänään riisin pohjaan, joten sukkien kärventäminen onnistuisi minulta varmasti.

Postipoika toi tänään pipovaihtopipon, kiitos Riikka! Kuvaan sen huomenna, paremmassa valossa. Jos blogitaapero sen sallii. Tyttönen julisti sen omakseen ja vietti suurimman osan illasta pipo päässä. Edessä lienee tahtojen taisto.

"Ne seurasivat minua kotiin"

Kävin tänään Menitassa ostamassa Addin 30-senttiset pyöröpuikot hihatinta varten (niillä sukkapuikoilla ei vaan tule tarpeeksi siistiä minun käsialallani). Otin lapsetkin mukaan ja ajoitin ruokailun lankakaupan JÄLKEEN, jotta visiitti lankataivaassa jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Vaikken lähtenytkään mukaan lankalaihikseen, olen yrittänyt olla kasvattamatta varastoa enää nykyisestä. Tähän asuntoon ei kertakaikkiaan enää mahdu enempää lankaa.

Niinpä.

On se jännä, kuinka paljon ehtii ostella kymmenessä minuutissa.

Oi, ihanaa alpakkaa. Tämä lanka on unelmanpehmeää. Tämän neulominen on varmasti lähellä suklaan syömistä. Tämä on minun terapialankaani. Säästän sitä pahan päivän varalle ja otan puikoille sitten, kun tekee mieli katkaista oma jalkansa että pääsee sairaalaan pakoon kiukuttelevia lapsia.
Salama pilasi värit, oikeasti nämä Eskimot ovat tummansinisiä. Näistä tulee blogitaaperolle lämpimät tossut ulkoiluun. Kengät eivät tuon vauhtivillen jalassa vielä pysy.

Pinkkiä - arvatkaa kenelle? Lanett muuntautuu tyttärelle pipoksi. Hänellä on tuollainen shokkipinkki kakkoshaalari, muttei yhtään siihen sopivaa päähinettä. Baby Merinoiden kohtalo on vielä avoin. Muistan nähneeni jonkun blogissa tästä neulotut sukat ja se kaunis pinta jäi mieleeni. Pitihän tätä nyt ostaa, kun se kohdalle osui. *seliseliseli*

Lisäksi ostin ison läjän tummansinistä merinovillaista (!) Woolia. Niistä ei ole kuvaa, mutta kyllä ne ovat ihan oikeasti olemassa. ("No nyt sillä on jo lanka-aiheisia hallusinaatioita.")

Kun pääsin ulos Menitasta (ja ruokin kiukkuiset lapset) kävin vielä Eurokankaassa hakemassa kankaita uusiin imetyspaitoihin. Entiset ovat liian isoja. (Kuulivathan kaikki siellä takarivissä? Liian ISOJA. *aaltoja*)

Eurokankaassa oli myös tätä heijastintarraa (ja kuten huomaatte, toimii hyvin ainakin salaman kanssa). Heijastimiä huopakankaalle? Lastenvaunujen runkoon? Pitää vähän testailla, miten hyvin tarttuu kankaaseen.

Huivi ja hihatin

Vaalitulosta jännätessä syntyi blogivauvalle tämä huivi Woolista. Ohje löytyi uusimmasta Novitasta. Minulla oli samanlainen huivi pienenä, paitsi että ainaoikein-osat oli neulottu helmineuleena.
Vaihteeksi on tekeillä jotain itsellenikin. Viime syksynä hamstratusta Samoksesta on syntymässä omalla ohjeella hihatin.

Inhoan saumojen ompelua (ja olen siinä huono) joten teen hihaosat sukkapuikoilla. Tähän voisi sopia myös se Addin 30-senttinen pyöröpuikko. Ainakin puikkojen vaihtumiskohdista tulisi siistimpiä. Neulos tuppaa jäämään siinä aina vähän löysemmäksi ja jää ruma rantu. Olen yrittänyt kiertää sen siten, että vaihdan puikkojen vaihtumiskohtaa koko ajan - ts. kun saan puikon neulottua loppuun, otan vapaaksi jääneen viidennen puikon hetkeksi pois työstä ja neulon vielä yhden silmukan seuraavalta puikolta.

Jos joku tietää paremman konstin, otan vinkkejä mielelläni vastaan.