Vikatikkejä

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Paljastuksia

Viime päivinä neulebloggaajat ovat paljastaneet intiimejä yksityiskohtia omasta elämästään ja kertoneet, millainen tyyppi heidän blogimerkintöjään runoilee. Koska oma itse on jokaisen kirjoittajan suosikkiaihe, tartun tähän meemiin. Samalla tämä teksti toimii esittelynä SNY:lleni, joka saa lähipäivinä viimeisen pakettinsa ja sen mukana linkin blogiini.

Olen 28-vuotias, naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla koulutusassistentin työstäni. Asumme kerrostalokolmiossa Espoossa.

Synnyin Savossa. Järkytin vanhempiani alkamalla puhua kirjakieltä, kun opin lukemaan, eikä murre taivu suussani vieläkään. Kaksi nuorempaa veljeäni viäntävät minunkin edestäni. Kouluiässä luin Annoja ja Runotyttöjä, kirjoitin pöytälaatikkoon enkä (äitini mukaan) ajatellut muuta kuin vaatteita.

Peruskoulun jälkeen kävin Lapinlahden lukion (arvatkaa, miksen käyttänyt abipaitaani pk-seudulla?) ja sain valtakunnallisen palkinnon vastauksistani reaalin elämänkatsomustiedon kysymyksiin. Erikoiseksi asian tekee se, että luin uskonnon enkä et:n kurssit.

Lukion jälkeen kiersin pari vuotta yliopiston pääsykokeita journalistiikan kirjat kainalossa. Sittemmin päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöviestintää enkä saanut katkaistuksi ikävää opintoputkea ilman papereita. Valmistuin tiedottajaksi/graafiseksi tuottajaksi keväällä 2003.

Opintojen ohella myin burgereita Hesen raitapaidassa, kirjoitin pakinoita ja pläräsin netin deittipalstoja. Sinkut.netissä vastasin mielenkiintoiseen ilmoitukseen, joka johti kolme vuotta myöhemmin häihin. Koska olin vuosikaudet uhitellut, etten koskaan menisi naimisiin, vaivihkainen piipahtaminen maistraatissa ei tullut kysymykseenkään: valat vannottiin tyylillä kartanohäissä.

Olin ehtinyt myös julistaa, etten hanki lapsia. Arvaatko jatkon? Esikoistytär syntyi reilu vuosi häiden jälkeen. Äitiysloman jälkeen palasin töihin ja mieheni jäi hoitovapaalle. Puolisen vuotta deadlineja ja paperinpyöritystä riitti, ja jäin hyvillä mielin uudelleen äitiyslomalle. Keväällä 2005 syntyi poika, joka osoittautui mega-allergiseksi. Perusterveen esikoisen jälkeen jopa riisille allergisoitunut pikkumies oli varsinainen shokki. Ennen 1,5 ikävuotta lapsi on saanut myös kahdet putket korviinsa kroonisen korvatulehduksen vuoksi. Lapsille ennen syntymää otetut sairaskuluvakuutukset on ollut viisas investointi.

Tämänhetkinen elämäni pyörii lastenhoidon, neulomisen ja allergian ympärillä.

Muita vähemmän tunnettuja faktoja minusta:

- Pelaan mielelläni lautapeleja. Carcassone on suosikkini.
- Rakastan Taffelin Taco-dippiä. Raskausaikana söin sitä ämpärikaupalla juustovoileipien kera.
- Innostun helposti uusista asioista ja haluaisin oppia paljon uusia asioita. Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, puhuisin usempaa kieltä, valokuvaisin ilman automatiikkaohjelmaa, tekisin itse pastaa ja saisin kyynärpäät lattiaan jalat suorina.
- Luovutin äidinmaitoa synnytyksen jälkeen yli puolen vuoden ajan. Rahoilla ostin ompelukoneen, risteilun Tukholmaan Silja Serenadella ja vuoden jäsenyyden Elixia-kuntokeskukseen.
- Luen suosikkikirjojani moneen kertaan. Tämänhetkisen kirjalliset suosikkini ovat J.K. Rowling ja Terry Pratchett. (Tunnustan lukevani myös kaikki Tuija Lehtisen ja Nora Robertsin romaanit. Jokaisella on heikkoutensa.)
- Olen vieläkin katkera siitä, että jouduin lopettamaan balettitunnit koska pieneen maaseutukuntaamme ei saatu hankituksi baletin opettajaa. Yksi Espoossa asumisen monista hyvistä puolista on se, että lapsillani on mahdollisuus harrastaa melkein mitä tahansa. (Löydäänkö vetoa, että heistä tulee passiivisia sohvaperunoita?)
- En pidä viinistä enkä oluesta.
- AMK:ssa hankin haalarit, mutten pitänyt niitä kertaakaan enkä ommellut niihin yhtään merkkiä.

* * * * * * * *

Uusi Moda ei vakuuttanut ensimmäisellä eikä toisellakaan selauskerralla. Tunnistin monta vanhaa Modan mallia, jotka oli vain tehty eri kankaista tai langoista.

6 kommenttia:

  • Haa! Pratchett on mielettömän upea, en tykkää oluesta ja juon viiniäkin vain kesäisin (ja vain valkoista tai roseeta) ja balettitunnit "jouduin" lopettamaan, kun opettaja ilmoitti minulle (olin 9v), ettei tuolla pömppömahalla tulee mitään tanssijaa....

    Kirjoittaja: Anonymous villasukka, 7. marraskuuta 2006 klo 16.35  

  • Sinä osaat muotoilla tekstisi hauskaksi :))
    Kivoja faktoja sinusta!

    Mä just pakkasin omalle sny:lleni viimeisen paketin ja henkilöllisyyteni läks mukana...jospa huomenna sais vietyä postiin sen.

    Kirjoittaja: Blogger vikke*, 7. marraskuuta 2006 klo 21.48  

  • Ei sun juttuja voi vaan olla lukemati :D Kuulostaa hyvältä nämä kirjahulluus, lautapelit ja AMK-haalarit. Pätevät tännekin päin :D Tosin ompeli haalarini täyteen merkkejä viikossa ja enpä ole niitä kertaakaan käyttänyt. Eli askeleen edellä siis :D Viini ja olut on pahaa, samaa mieltä olen!

    Mutta oikein ihanaa jatkoa, jatkossakin seurailen sun juttujas!
    T: Piuku

    Kirjoittaja: Blogger Piuku, 7. marraskuuta 2006 klo 22.59  

  • hauska tutustua :)

    hauska esittely!
    siis itse olen syntynyt Helsingissä, ja puhun välistä Savon murretta... tasan ei mene murteen lahjat :)

    Kirjoittaja: Anonymous AnnaM, 7. marraskuuta 2006 klo 23.34  

  • voin antaa vinkin, miten saat kyynärpäät lattiaan jalat suorina. Käy makaamaan lattialle, pidän jalat suorina ja laita kyynärpäät lattiaan :)

    Mulla on myös haalarit, joita en ole kertaakaan pitänyt. Yksi merkki on olemassa, mutta se ei ole kiinni haalarissa kyllä.

    Kirjoittaja: Anonymous heini, 11. marraskuuta 2006 klo 16.47  

  • Saman olen huomannut Modassa jo vuosia sitten. Joskus piirsin hyvän näköisten housujen kaavat. Kun sitten aloin leikata niitä kankaasta, huomasin, että olen tehnyt samanlaiset ennenkin. Ja eikös vaan kaavakansiosta löytynytkin Modan aikaisempi versio samoista housuista - kaava oli täsmälleen sama, mutta housut kuvassa tehty eri kankaasta. :(

    Kirjoittaja: Anonymous Tiina, 15. marraskuuta 2006 klo 0.11  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu