Vikatikkejä

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Villahousun lumous

Kiitos sympatiasta eiliseen postaukseen viitaten! Hyvin nukutun yön jälkeen mieli on taas virkeämpi. Pikku potilas potee antibioottiripulia ja on taas ruvella syötyään aamulla salaa rusinoita (taitaa poika tietää, että äidin käsilaukussa on aina herkkuja), mutta jaksaa silti touhuta hyväntuulisena. Päivän uusi taito on kerrossängyn tikkaiden kiipeäminen, joka olisi minun puolestani saanut jäädä oppimatta.

Ja koska tämä on olevinaan neuleblogi, vilautan välillä valmistuneitakin töitä:


Villaiset henkselihousut woolista

Ohje: Novita kevät 2006 (vai talvi 2005? lapset repivät lehdestä kannet.)

Lanka: Wool ja Wool neliraita

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Langanmenekki: 148 g (sis. 4 pientä nappia)

Mitä muutin: Jätin jälkikäteen kirjailtavan nallekuvan pois ja tein ohjeesta poiketen resorit ja olkaimet raitalangalla.

Mitä mieltä: Tätä oli tylsä neuloa, mutta haalari istuu hyvin ja on herkullisen värinen. Mittanauhaa olisi kannattanut käyttää ennen työn aloitusta, sillä valitsemani koko 80-86 cm on juuri sopiva alle 80-senttiselle jässikälle. Lahkeet neulottiin erillisinä rinnan korkeudella olevaan resoriin saakka enkä ole ihan tyytyväinen niiden välisiin saumoihin, mutta purkaa en jaksa.

Muuta: En löytänyt mieleistäni haalariohjetta, joten tein kokohaalarin sijaan henkselihousut. Vähän arveluttaa noiden joustinneuleisten olkainten venyminen käytössä, mutta ainahan sitä voi ommella lisää nappeja.

2 kommenttia:

  • Suloiset pöksyt =) Hienoa, että sait tuollaiset tehtyä, vaikka olivatkin tylsät neuloa :) Nimim. "Neuloja, jonka lapsilla ei ole yksiäkään äidin neulomia villahousuja" (vaippahousuja ei lasketa)

    Kirjoittaja: Anonymous Marja, 30. elokuuta 2006 klo 21.33  

  • Hei! Oikeastaan kommentoin tuota edellistä postausta, on nimittäin niin tuttua tekstiä omasta hämärästä menneisyydestä! Oma poikani sairasti allergioita, astmaa ja korvia 2,5v asti.
    Välillä olin niin väsynyt ja onneton, että en pystynyt kuin itkemään. Sitten alkoi helpottaa ja lapsen täyttäessä 4 vuotta, oli kuin olisi nähnyt pahaa unta siitä, kuinka rankkaa voi äidin elämä raadollisimmillaan olla. Nyt pojan täyttäessä 8-vuotta, meillä on taas edessä putkitus, mutta koko sairasteluvaihe on mennyt paljon helpommin tällä kertaa.

    Kirjoittaja: Anonymous Juska, 1. syyskuuta 2006 klo 19.02  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu