Vikatikkejä

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Harvinaisen huono päivä

[VAROITUS: KAPEAKATSEISEN JA RAJOITTUNEEN NÄKÖKULMANSA VUOKSI TÄTÄ POSTAUSTA EI SUOSITELLA ALLE 16-VUOTIAILLE, TERVEYDENHUOLTOALALLA TYÖSKENTELEVILLE EIKÄ LAPSETTOMILLE. KIRJOITTAJA KÄRSII KROONISESTA UNIVAJEESTA JA HARKITSEE VAKAVASTI KOHDUNPOISTOA.]

Oliko huono päivä?

Annas kun pistän paremmaksi.

Alamäki alkoi jo eilisiltana, kun mieheltä lohkesi etuhammas. Onneksi oli tapaturmavakuutus, jonka turvin uskalsi lähteä yksityisen hammassairaalan päivystykseen.

Yöllä kuopus, 1v3kk, heräili ja itkeskeli. Kun viimein otin pojan viereen nukkumaan, hän monotteli minua unissaan tai peruutti läpimärkä vaippa edellä päin naamaani. Aamuyöllä mies lähti evakkoon ja löytyi aamulla lastenhuoneesta, kerrossängyn yläsängystä.

Kanniskelin itkevää lasta aamuyöllä n. klo 5 - 6.30, jonka jälkeen pääsin taas nukkumaan. Mies lähti pian sen jälkeen töihin. Seitsemän maissa esikoinen tuli herättämään: "Äiti, lintu laulaa." Luulin hallusinoivani, kun kuulin kukon kiekuvan. Äänen lähteeksi paljastui miehen uusi työsuhde-communicator, joka oli unohtunut kotiin. Tiedämme nyt, että herätystoiminto toimii vaikka luuri olisi kiinni. Ja kukin kieunta on pirullinen valinta herätysääneksi.

Kuopus paiskoi aamupuuronsa pitkin keittiön lattiaa ja raapi korvansa verille. Aavistelin pahaa. Vein esikoisen yhdeksäksi kerhoon ja kymmeneltä terveyskeskuslääkäri löysi kuopukselta korvatulehduksen. Korvien putkituksesta on vasta puoli vuotta, ja ilmeisesti toinen korva täytyy putkittaa uudelleen.

Lääkitystä piti säätää, sillä herkkävatsainen allergikkomme oksentaa kaaressa ulos kaikki antibiootit. Lääkäri antoi reseptin pistoksena annettavaan antibioottiin sekä parasetamoliin. Lasten hyvänmakuiset lääkeliemet eivät käy, sillä lapsi oireilee aromeillekin. Apteekkari teki monimutkaisia laskutoimituksia ja myi meille lopulta aikuisten särkylääkettä, jota lapselle annetaan 1/4 tabletti kerrallaan. Antibioottia ei varastosta löytynyt ja apteekkari epäili, että se olisi tilaustavaraa muuallakin. Lääkkeelle olisi kuitenkin tarve heti.

Kiirehdin hakemaan esikoista kerhosta ja soitin epätoivoisena Espoon kaupungin terveysneuvontanumeroon, josta minua kehotettiin hakemaan lapselle piikki Jorvin sairaalan lastenpolilta. Soitin lastenpolille, josta minut käännettiin lasten päivystykseen. Siellä taas vastasi sairaanhoitaja, jonka mielestä tk-potilaat eivät kuulu sairaalaan byrokraattisista syistä. Hän käski soittamaan Puolarmetsän terveysasemalle, jossa antibioottia pitäisi olla koska siellä on vuodeosasto. Ellen saisi apua sieltä, hoitaja käski soittaa omalle lääkärille ja pyytää tavallinen antibioottikuuri, koska "ei oksentelu mikään allergiaoire ole, eikä se mitään muutenkaan haittaa".

Oli sen naisen onni, ettemme käyneet tätä keskustelua kasvotusten. Jos lapsi saatuaan 1 ml antibioottia oksentaa muutaman minuutin sisällä niin, että sekä omat että äidin vaatteet, sohva ja matto ovat pikaisen polttohautauksen tarpeessa, minua haittaa. Eikä se lääke sieltä sohvan uumenista korvatulehdusta paranna.

Arvaat varmaan, ettemme saaneet apua myöskään Puolarmetsän terveysasemalta. Heillä ei ollut tätä antibioottia varastossa. Sairaalan puolella olevalla vuodeosastolla olisi ollut, mutta "se paikka on mummoja varten, ei sinne oteta alle 80-vuotiaita".

(Tässä välissä laitoin puhelimen hetkeksi sivuun, murskasin makuhermoja ruoskivan särkylääkkeen päärynäsoseen sekaan ja syötin sitä vastustelevalle lapselle laulaen kovaäänisesti kolmesta pienestä ankasta, jotka lähtivät leikkimään kauas pois vuorten taa. Esikoinen sai lounaaksi kaakaota ja pullia, mistä hän oli hyvin onnellinen.)

Ja sitten otin taas ilon irti edullisesta puhelinliittymästäni. Soitin Yliopiston apteekkiin ja tavasin reseptiä farmaseutille kuopuksen kiljuessa lahkeessa kiinni. Reseptin kirjoitusvirheestä huolimatta oikea lääke löytyi ja selvisi, että sitä on kuin onkin Helsingin keskustassa, Kaivopihan YA-apteekissa.

Lapset rattaisiin, allergikolle eväät mukaan ja pikamarssia bussipysäkille. Bussia odotellessani söin lounaaksi toiselta puolelta jäistä, toiselta puolelta kuumaa pizzapalaa (muista: osta uusi mikro). Puolen tunnin bussimatkan aikana kuopus nukahti ja esikoinen hieroi naamaansa käsilaukustani löytämäänsä suklaata.

Apteekissa ei ollut jonoa ja luulin jo onneni kääntyneen. Rseptissä oli kirjoutusvirha ja parhaimmillaan sitä tavasi yhtä aikaa kolme työntekijää. Lasten kiipeillessä pitkin hyllyjä farmaseutti selitti, että heillä on kyllä lääkettä varastossa mutta eri versiona kuin reseptissä määrätään. Hän ei voisi myydä sitä tarkistamatta lääkäriltä. Lääkäri oli onneksi tavoitettavissa ja vakuutti tarkoittaneensa juuri sitä rokotetta, jota apteekilla oli varastossa. Sitten farmaseutti pakkasi lääkkeen uudelleen (heillä oli vain monipakkauksia ja me tarvitsimme 1/2 ampullia), kopioi 2-sivuisen tuoteselosteen ("Riittääkö suomenkielinen vai haluatko tämän muillakin kielillä?"), korjasi reseptiä ja tulosti vakuutusyhtiötä varten erinäisiä kuitteja. Sillä aikaa esikoinen kantoi minulle hyllystä lääkepaketteja ja kuopus kiljui, ellei saanut imeskellä kännykkääni. Viihdytimme apteekkiväkeä noin puolisen tuntia ja takaan, että muut asiakkaat menivät kotiin kiitollisina etteivät sattuneet olemaan minun lasteni vanhempia.

Kotimatkalla piipahdimme terveyskeskuksessa ja sairaanhoitaja tökkäsi piikin oikeaan osoitteeseen lapsen kiljuessa sydäntäsärkevästi. Ja minä nieleskelin itkua. Esikoinen kyseli syyttävästi, miksi toin pikkuveljen terveyskeskukseen tökittäväksi. "Se ei tykkää siitä."

Tähän meni oikeasti melkein koko päivä. Kotona lykkäsin lapset päiväunille ja söin henkeä vetämättä levyllisen Fazerin vadelma-karpalo-suklaata.

Muutaman vuoden kuluttua tämä varmaan jaksaa jo naurattaa.

* * * * * * * * * * * * *

Päivän valopilkahdus oli Salaisen neuleystäväni lähettämä kortti. Hän muisti minua työmatkaltaan Bergenistä, Norjasta. Oi, pääsisipä sinne viileämpään säähän itsekin! Minulle alkaa tämä helleaalto jo riittää. Olen syksyihminen ja tykkään syksyn väreistä, tuoksusta, kirpeästä ilmasta ja jopa sateisista, synkistä syysilloista, jolloin voi hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvalle neulomaan. [Lisään kuvan kortista kun Bller suostuu taas yhteistyöhön.]

11 kommenttia:

  • Oi hitsi, kuullostaa että sulla oli kauhea päivä! Tsemppiä vaan.

    (Olen kapinallinen ja luin ton vaikken olekkaan 16 ;)

    Kirjoittaja: Blogger derea, 28. elokuuta 2006 klo 21.04  

  • Niin ja sitä sanotaan että kärsimys jalostaa.. tsemppiä kuiten, ja siitä sh:sta joka sanoi että anna tavallinen ab... seuraavalla kerralla tee se sen nokan edessä...
    nim.. itsekin allerginen.

    Kirjoittaja: Blogger muoriska, 28. elokuuta 2006 klo 21.07  

  • Piiiiiiiiiitkä huokaus ja iso hali!

    Tiedän täsmälleen sun tuntemukset. Vaikka Suomessa onkin huippuosaava, ammattitaitoinen ja korkealaatuinen terveydenhuolto, tuo byrokratia ja "ei kuulu meille" -asenne on syvältä (lievästi sanottuna).

    Välillä tuntuu, että hoitohenkilökunnan pääsykokeissa vaaditaan tietty sadistisuuden taso, että yleensä otetaan opiskelemaan alaa. Pitää pystyä pompottelemaan kipeitä ihmisiä, jopa pieniä vauvoja, sinne ja tänne asiansa kanssa, vaikka avun voisi antaa ihan hyvin saman tien. "Mutta kun ei tämä meille kuulu..."

    Been there.

    Onneksi sait edes suklaata ;)

    Kirjoittaja: Anonymous Anne, 28. elokuuta 2006 klo 21.14  

  • oi luoja.. tsemppiä kovasti!

    Kirjoittaja: Blogger Tuulia, 28. elokuuta 2006 klo 21.23  

  • Apua, ei saa nauraa mutta reps silti! :D

    Otan osaa, sulla on kyllä ollut ihan karmea päivä ja sympatiseeraan täysillä. Toivottavasti iltaa kohden on helpottanut ja kuopuksellakin on jo parempi olo. Jaksamista! :)

    Kirjoittaja: Blogger Vilma, 28. elokuuta 2006 klo 21.49  

  • Voi hurja, sulla on kyllä ollut kamala päivä! Noi allergiajutut on minulle ja lapsillenikin ihan liian tuttuja :( Toivottavasti tuo kovalla työllä saatu piikki pian helpottaisi pikkuisen oloa ja saisitte vaikka jo nukkua kunnon yön! Tsemppiä!

    Kirjoittaja: Anonymous Lankavuori, 28. elokuuta 2006 klo 21.59  

  • Voih ja minä kun luulin että meillä oli kamala päivä....oltiin tänään lapsen (loppuviikosta 1v) kanssa korvien putkituksessa.... rankkaa oli muttei noin rankkaa!!! Myötätuntoillen.....

    Kirjoittaja: Anonymous Satu U, 28. elokuuta 2006 klo 22.21  

  • Myötätunteilen täällä _o/
    Olen tänään mm. uhannut lopettaa hoitovapaan ja lähteä töihin niin lapset voivat viettää iltansa huutamalla hoitajalle... :D
    Jep,jep!

    Kirjoittaja: Anonymous tuitu, 29. elokuuta 2006 klo 0.08  

  • Kaamea päivä tosiaan.

    ...mutta taitaa kestää pitkään ennenkuin tulee taas vastaan yhtä kamala päivä. Huominen on varmasti jo paljon mukavampi. Toivon niin, noita päiviä ei kestäisi kovin montaa peräkkäin.

    nimimerkillä myötätuntoinen"apua, tytöllä oli täitä" (onneksi siitä on jo vuosi)

    Kirjoittaja: Blogger Villasatu, 29. elokuuta 2006 klo 0.27  

  • Voi muru, tuo kuulostaa luettuna vielä hurjemmalta kuin puhelimessa kuultuna. Suukko pienille ja virtuaalisuklaalähetys äidille!

    Kirjoittaja: Blogger Altocumulus, 29. elokuuta 2006 klo 9.09  

  • Onneksi löytyi oikea lääke sitten viimein. Ymmärrän, että tollasessa tilanteessa toivoisi apteekinkin olevan nopea ja käyttävän maalaisjärkeä (esim. mitä tehdä arabiankielisellä pakkausselosteella ;) ), mutta se vaan on niin, että monet lakipykälät velvoittaa apteekkia antamaan kaikki vastaavat tiedot lääkkeestä, kuin mitä alkuperäisessä paketissa on, sekä varmistamaan, että toimitetaan varmasti oikeaa lääkettä oikealla annostuksella. Se on muuten sen farmaseutin pää pölkyllä, jos tulee virheitä. Ei me apteekissa tahallaan hidastella ;)

    Kirjoittaja: Anonymous farmaseutti, 30. elokuuta 2006 klo 18.05  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu