Vikatikkejä

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Villahousun lumous

Kiitos sympatiasta eiliseen postaukseen viitaten! Hyvin nukutun yön jälkeen mieli on taas virkeämpi. Pikku potilas potee antibioottiripulia ja on taas ruvella syötyään aamulla salaa rusinoita (taitaa poika tietää, että äidin käsilaukussa on aina herkkuja), mutta jaksaa silti touhuta hyväntuulisena. Päivän uusi taito on kerrossängyn tikkaiden kiipeäminen, joka olisi minun puolestani saanut jäädä oppimatta.

Ja koska tämä on olevinaan neuleblogi, vilautan välillä valmistuneitakin töitä:


Villaiset henkselihousut woolista

Ohje: Novita kevät 2006 (vai talvi 2005? lapset repivät lehdestä kannet.)

Lanka: Wool ja Wool neliraita

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Langanmenekki: 148 g (sis. 4 pientä nappia)

Mitä muutin: Jätin jälkikäteen kirjailtavan nallekuvan pois ja tein ohjeesta poiketen resorit ja olkaimet raitalangalla.

Mitä mieltä: Tätä oli tylsä neuloa, mutta haalari istuu hyvin ja on herkullisen värinen. Mittanauhaa olisi kannattanut käyttää ennen työn aloitusta, sillä valitsemani koko 80-86 cm on juuri sopiva alle 80-senttiselle jässikälle. Lahkeet neulottiin erillisinä rinnan korkeudella olevaan resoriin saakka enkä ole ihan tyytyväinen niiden välisiin saumoihin, mutta purkaa en jaksa.

Muuta: En löytänyt mieleistäni haalariohjetta, joten tein kokohaalarin sijaan henkselihousut. Vähän arveluttaa noiden joustinneuleisten olkainten venyminen käytössä, mutta ainahan sitä voi ommella lisää nappeja.

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Harvinaisen huono päivä

[VAROITUS: KAPEAKATSEISEN JA RAJOITTUNEEN NÄKÖKULMANSA VUOKSI TÄTÄ POSTAUSTA EI SUOSITELLA ALLE 16-VUOTIAILLE, TERVEYDENHUOLTOALALLA TYÖSKENTELEVILLE EIKÄ LAPSETTOMILLE. KIRJOITTAJA KÄRSII KROONISESTA UNIVAJEESTA JA HARKITSEE VAKAVASTI KOHDUNPOISTOA.]

Oliko huono päivä?

Annas kun pistän paremmaksi.

Alamäki alkoi jo eilisiltana, kun mieheltä lohkesi etuhammas. Onneksi oli tapaturmavakuutus, jonka turvin uskalsi lähteä yksityisen hammassairaalan päivystykseen.

Yöllä kuopus, 1v3kk, heräili ja itkeskeli. Kun viimein otin pojan viereen nukkumaan, hän monotteli minua unissaan tai peruutti läpimärkä vaippa edellä päin naamaani. Aamuyöllä mies lähti evakkoon ja löytyi aamulla lastenhuoneesta, kerrossängyn yläsängystä.

Kanniskelin itkevää lasta aamuyöllä n. klo 5 - 6.30, jonka jälkeen pääsin taas nukkumaan. Mies lähti pian sen jälkeen töihin. Seitsemän maissa esikoinen tuli herättämään: "Äiti, lintu laulaa." Luulin hallusinoivani, kun kuulin kukon kiekuvan. Äänen lähteeksi paljastui miehen uusi työsuhde-communicator, joka oli unohtunut kotiin. Tiedämme nyt, että herätystoiminto toimii vaikka luuri olisi kiinni. Ja kukin kieunta on pirullinen valinta herätysääneksi.

Kuopus paiskoi aamupuuronsa pitkin keittiön lattiaa ja raapi korvansa verille. Aavistelin pahaa. Vein esikoisen yhdeksäksi kerhoon ja kymmeneltä terveyskeskuslääkäri löysi kuopukselta korvatulehduksen. Korvien putkituksesta on vasta puoli vuotta, ja ilmeisesti toinen korva täytyy putkittaa uudelleen.

Lääkitystä piti säätää, sillä herkkävatsainen allergikkomme oksentaa kaaressa ulos kaikki antibiootit. Lääkäri antoi reseptin pistoksena annettavaan antibioottiin sekä parasetamoliin. Lasten hyvänmakuiset lääkeliemet eivät käy, sillä lapsi oireilee aromeillekin. Apteekkari teki monimutkaisia laskutoimituksia ja myi meille lopulta aikuisten särkylääkettä, jota lapselle annetaan 1/4 tabletti kerrallaan. Antibioottia ei varastosta löytynyt ja apteekkari epäili, että se olisi tilaustavaraa muuallakin. Lääkkeelle olisi kuitenkin tarve heti.

Kiirehdin hakemaan esikoista kerhosta ja soitin epätoivoisena Espoon kaupungin terveysneuvontanumeroon, josta minua kehotettiin hakemaan lapselle piikki Jorvin sairaalan lastenpolilta. Soitin lastenpolille, josta minut käännettiin lasten päivystykseen. Siellä taas vastasi sairaanhoitaja, jonka mielestä tk-potilaat eivät kuulu sairaalaan byrokraattisista syistä. Hän käski soittamaan Puolarmetsän terveysasemalle, jossa antibioottia pitäisi olla koska siellä on vuodeosasto. Ellen saisi apua sieltä, hoitaja käski soittaa omalle lääkärille ja pyytää tavallinen antibioottikuuri, koska "ei oksentelu mikään allergiaoire ole, eikä se mitään muutenkaan haittaa".

Oli sen naisen onni, ettemme käyneet tätä keskustelua kasvotusten. Jos lapsi saatuaan 1 ml antibioottia oksentaa muutaman minuutin sisällä niin, että sekä omat että äidin vaatteet, sohva ja matto ovat pikaisen polttohautauksen tarpeessa, minua haittaa. Eikä se lääke sieltä sohvan uumenista korvatulehdusta paranna.

Arvaat varmaan, ettemme saaneet apua myöskään Puolarmetsän terveysasemalta. Heillä ei ollut tätä antibioottia varastossa. Sairaalan puolella olevalla vuodeosastolla olisi ollut, mutta "se paikka on mummoja varten, ei sinne oteta alle 80-vuotiaita".

(Tässä välissä laitoin puhelimen hetkeksi sivuun, murskasin makuhermoja ruoskivan särkylääkkeen päärynäsoseen sekaan ja syötin sitä vastustelevalle lapselle laulaen kovaäänisesti kolmesta pienestä ankasta, jotka lähtivät leikkimään kauas pois vuorten taa. Esikoinen sai lounaaksi kaakaota ja pullia, mistä hän oli hyvin onnellinen.)

Ja sitten otin taas ilon irti edullisesta puhelinliittymästäni. Soitin Yliopiston apteekkiin ja tavasin reseptiä farmaseutille kuopuksen kiljuessa lahkeessa kiinni. Reseptin kirjoitusvirheestä huolimatta oikea lääke löytyi ja selvisi, että sitä on kuin onkin Helsingin keskustassa, Kaivopihan YA-apteekissa.

Lapset rattaisiin, allergikolle eväät mukaan ja pikamarssia bussipysäkille. Bussia odotellessani söin lounaaksi toiselta puolelta jäistä, toiselta puolelta kuumaa pizzapalaa (muista: osta uusi mikro). Puolen tunnin bussimatkan aikana kuopus nukahti ja esikoinen hieroi naamaansa käsilaukustani löytämäänsä suklaata.

Apteekissa ei ollut jonoa ja luulin jo onneni kääntyneen. Rseptissä oli kirjoutusvirha ja parhaimmillaan sitä tavasi yhtä aikaa kolme työntekijää. Lasten kiipeillessä pitkin hyllyjä farmaseutti selitti, että heillä on kyllä lääkettä varastossa mutta eri versiona kuin reseptissä määrätään. Hän ei voisi myydä sitä tarkistamatta lääkäriltä. Lääkäri oli onneksi tavoitettavissa ja vakuutti tarkoittaneensa juuri sitä rokotetta, jota apteekilla oli varastossa. Sitten farmaseutti pakkasi lääkkeen uudelleen (heillä oli vain monipakkauksia ja me tarvitsimme 1/2 ampullia), kopioi 2-sivuisen tuoteselosteen ("Riittääkö suomenkielinen vai haluatko tämän muillakin kielillä?"), korjasi reseptiä ja tulosti vakuutusyhtiötä varten erinäisiä kuitteja. Sillä aikaa esikoinen kantoi minulle hyllystä lääkepaketteja ja kuopus kiljui, ellei saanut imeskellä kännykkääni. Viihdytimme apteekkiväkeä noin puolisen tuntia ja takaan, että muut asiakkaat menivät kotiin kiitollisina etteivät sattuneet olemaan minun lasteni vanhempia.

Kotimatkalla piipahdimme terveyskeskuksessa ja sairaanhoitaja tökkäsi piikin oikeaan osoitteeseen lapsen kiljuessa sydäntäsärkevästi. Ja minä nieleskelin itkua. Esikoinen kyseli syyttävästi, miksi toin pikkuveljen terveyskeskukseen tökittäväksi. "Se ei tykkää siitä."

Tähän meni oikeasti melkein koko päivä. Kotona lykkäsin lapset päiväunille ja söin henkeä vetämättä levyllisen Fazerin vadelma-karpalo-suklaata.

Muutaman vuoden kuluttua tämä varmaan jaksaa jo naurattaa.

* * * * * * * * * * * * *

Päivän valopilkahdus oli Salaisen neuleystäväni lähettämä kortti. Hän muisti minua työmatkaltaan Bergenistä, Norjasta. Oi, pääsisipä sinne viileämpään säähän itsekin! Minulle alkaa tämä helleaalto jo riittää. Olen syksyihminen ja tykkään syksyn väreistä, tuoksusta, kirpeästä ilmasta ja jopa sateisista, synkistä syysilloista, jolloin voi hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvalle neulomaan. [Lisään kuvan kortista kun Bller suostuu taas yhteistyöhön.]

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Taiteiden yö Helsingissä 24.8.2006

Edellisestä taiteiden yö -kokemuksesta ehtikin kulua useampi vuosi. Oli mukavaa huomata, miten rauhalliseksi ja perheystävälliseksi tapahtuma oli muuttunut.


Aloitimme kiertelyn postimuseosta. Lapsia ei itse näyttely kiinnostanut, mutta puhuva postihevosrobotti ja mahdollisuus löydä oma kolikko olivat pitkään puheenaiheita. Museokaupasta ostin "postihevosen" jouhista tehdyn rintakorun. Itse koru maksoi euron ja se oli kiinnitetty varsin kekseliääseen taustamateriaaliin.

Sanomatalolla oli tiffany-lasitöitä, joita en ehtinyt katsoakaan kun yritin estää blogitaaperoa rikkomasta lattiarajassa olevia ilmapallosomisteita.

Ateneumin eteisessä pikkumies kiipesi rattaista ja putosi päälleen kivilattialle. Pam. Kaiku oli mahtava ja näyttelyt jäivät silläkin kertaa katsomatta. Sen sijaan tutustuimme Asematunnelin Alepan pakastealtaaseen ja investoimme 30 senttiä keittovihannespussiin, jolla yritimme hautoa otsaan kohoavaa sarvea.

Varsinainen löytö Taiteiden yön tarjonnasta oli Päivälehden museo. Ennakkotiedoissa luvattiin Nalle Puh -näyttelyn lisäksi akuankkapiirtäjä Kari Korhosen piirtämässä pieniä muistoja sekä lasten tanssiaiset tasatunnein. Niiden lisäksi henkilökunta oli viime hetkellä tempaissut ja järjestänyt perunaleimasinaskartelua. Leimasimia oli veistetty ihan useampi kapallinen ja esiliinoina toimivat pohjattomat muovipussit. Neiti 3v taiteili kuvia useamman arkillisen ja oli niin liikuttavan innoissaan, että ostin lapselle vesivärit heti seuraavana päivänä (minun hermoni eivät vielä kestä peitevärejä).

Nalle Puh -näyttely oli termiiteille tuttu ennestään, mutta edelleen menestys. Laita Ihaalle häntä -leikkipisteessä oli käytetty hyväksi magneettimaalia, mikä on kieltämättä turvallisempaa kuin vanhat kunnon nastat.

Edit: näyttelyyn voi käydä tutustumassa vielä muutaman päivän ajan. 1.9. lähtien museo on suljettuna ja avautuu taas ensi tammikuussa.

Lähdimme kotia kohtia jo vähän iltaseitsemän jälkeen sadepisaroiden ropistessa niskaan. Ehkä ensi vuonna päsen näkemään jotakin itseänikin kiinnostavaa? Kiitos saamistani vinkeistä (Blogspot tökkii enkä näe edellisen postauksen kommenteista, että kuva niitä vinkkejä antoi), valitettavasti yhtäkään en päässyt kokeilemaan.

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Kirjainmeemi: P


Nappasin kirjaimeemin Tikrulta ja hän antoi minulle kirjaimen P.

Kommentoi tähän loppuun ja minä annan sinulle kirjaimen. Sitten kirjoitat blogiisi 10 sanaa jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, lisää myös selostus mitä kyseinen sana sinulle merkkaa ja miksi.

Perhe on tärkein, numero 1. Kummasti se arvomaailma muuttuu: vastavalmistuneena olin kovin työorientoitunut ja pidin lapsia betoniporsaina uraputkessa.

Punainen on lempivärini. Suosikkisävyt vaihtelevat kausittain mansikkajäätelön vaaleanpunaisesta (tyttären synnyttyä) oranssiin vivahtavaan ruskapunaiseen (syksyisin). Joskus hiuksetkin ovat punaiset. Ja siitepölykautena myös silmät :).

Pieni olen, vain 158 cm. Välillä on pygmimäinen olo kun joillakin pankkiautomaateilla täytyy nousta varpailleen ja kenkiä löytyy myös lastenosastoilta. Erästä liki kaksimetristä miehenlakua halatessa revähti kylki.

Pippuri maustaa pataruuat, maustepippuri sopii myös makeisiin leivonnaisiin. Keraaminen pippurimylly on Se Ainoa Oikea.

Photoshop on oiva väline kuvien korjailuun ja kaikenlaiseen kikkailuun.

Pendoliinolla olisi hauska joskus matkustaa.

Pikku-Ruu on paitsi Puolen hehtaarin metsän asukki, myös mainio kantoliina. Sellaisen kyydissä kuopus keikkui ensimmäisinä elinkuukausinaan ja se oli myös mainio apu risteilyllä, kun rattailla ei päässyt ihan joka paikkaan. (Ja hytin pikkuriikkisessä lavuaarissa oli tosi kiitollista pestä pulautuksia yli 4-metrisestä liinasta.)

Pankkikortti, ei luottokortti. Käytössä on Visa Electron, jolla ei voi ylittää tiliään. Sopii minulle kuin sormi napaan.

Porkkana on loistovihannes: maistuu tuoreena ja kypsänä, raasteena ja lohkoina. Sopii niin suolaisiin kuin makeisiinkin leivonnaisiin. Loistava ja hyvin säilyvä retkieväs.

Pelleily ja nauru kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Nauru pidentää ikää ja minä tähtään satavuotiaaksi suvun kantaäidiksi, joka hemmottelee lapsenlapsenlapsiaan ja juo Stockalla leivoskahveja turkki päällä.

* * * * * *

PS. Vinkatkaa, jos olette löytäneet Helsingin Taiteiden yön ohjelmasta jotain käsityöaiheista.

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Iltojen pimenemistä odotellessa

Lasten kanssa askartelu on opettavaista. Sillä aikaa, kun näpräsin näitä heijastimia, neiti 3v väritti kyntensä violeteiksi. Meillä taitaa asua tuleva gootti.

Heijastimet on tehty askarteluhuovasta(Tiimarin alesta ostettu huopastabletti), jonka molemmin puolin on pala heijastintarraa (Eurokankaasta). Nauha on Novitan Silveriä, jonka ihotuntuma on verrattavissa lähinnä raastinrautaan. Miltä mahtoi tuntua mallista, joka taannoin esitteli käsityölehdessä tästä tehtyä iltapukua tai toppia? Kymmenen pistettä ammattitaidosta, hymy oli luonteva.

Tämä heijastin lähti synttärikortissa 4-vuotiaalle Ellalle. Ella sai myös vaaleanvihreän kukkaponchon, jonka unohdin kuvata. Mallivirkkaus on kuitenkin sama kuin tässä.

Kaksi muuta valmistunutta heijastinta on mystisesti kadonnut. Syyttävä sormi osoittaa gootinalkua.

lauantaina, elokuuta 19, 2006

Taas vaihteeksi ostoksilla

Tänään meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:

minä: Olen tässä ajatellut joululahjoja. Minähän voisin tehdä ne, tai ainakin osan. Se tulisi halvemmaksikin.
mies: Jaa. No sopiihan se.
minä: Ja jos minä teen, sinä kai kustannat tarvikkeet?

Suoraan ansaan! Eikä miehen auttanut enää esittää vastalauseita, kun ehdotin seuraavaksi reissua Variston Sinelliin. (Taustaksi kerrottakoon, että minä olen Kelan kustantamalla hoitovapaalla eikä armas mieheni, niin ihana ja avarakatseinen kuin onkin, ole suostunut hankkimaan minulle rinnakkais-Visaa. Kiellän, että tällä käsityöhulluudellani ja taipumuksellani hamstrata järjettömiä määriä tarvikkeita olisi mitään osuutta asiaan.)

Variston Sinelli sijaitsee Vantaan Kehä III:n kupeessa, osoitteessa Martinkyläntie 63. Lähimaastosta löytyy myös iso Eurokangas ja Sinooperi, joten ehkä Ikean turistibussit alkavat pian tehdä pysähdyksiä alueella. Vain lankatukku puuttuu!


Paikka oli varsinainen tavarataivas. Askertelu-, paperi- ja lahjatavaroita löytyi joka lähtöön, ja lisäksi oli vielä iso löytötori alennettua tavaraa. Pyysin luvan kuvaamiseen ja sainkin sen, selitettyäni ensin mikä blogi on.

Tässä Fimo-askartelumassat. Idean näiden ostamiseen sain Derean blogista ja Pörrö on kirjoittanut aiheesta hyvän artikkelin.

Helmihyllyn edessä teki mieli hylätä langat ja kankaat ja siirtyä kokonaan helmiaskartelijaksi. Loppujen lopuksi ostin vain yhden lajitelmapussin ruskeansävyisiä akryylihelmiä.

Kuumaliimapyssy oli miehen löytö. Tällä voisi vaikka liimata lasten ensikengät syviin kehyksiin. (Tai itsensä kiinni pöytään, jos ei lue ohjeita. Mutta minähän luen, aina.)

Valkoisten t-paitojen ostajat saivat kaupan päälle Zigin kangastussit. Kaksipäisissä kynoissä on sekä 0,2 mm:n terävä kärki yksityiskohtien piirtämiseen että sivellinkärki laajempien alueiden väritykseen. Tsekkasin juuri Sinellin verkkokaupasta kynien hinnan: 3,20 €/kpl. Sain kynät kaupanpäällisiksi 4,50 €:n hintaisiin lasten t-paitoihin, joten olisi kannattanut ostaa enemmän paitoja ja saada lisää tusseja.


Fimoista tulee riipuksia ja helmiä. Riipuksia varten valitsemani nahkanauhat olivatkin leather-like -nauhoja, mutta oikein mukavan tuntuisia kuitenkin.

Mieheni (mainitsinko, että hän on ihana?) ehdotti vielä käyntiä läheisessä kirjakaupassa, ja osti sieltä minulle Helmityöt-kirjan. Kuvan alareunassa näkyvät ostamani helmet.

Ostosten jälkeen en päässyt kotiin leikkimään uusilla leluillani, vaan veimme lapset Marketanpuistoon. Termiitit viihtyivät uusien leikkivälineiden esittelypuistoissa, mutta löytyi sieltä vanhanaikaisiakin kiipeilytelineitä.

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Jouluyllätysvaihto


Minä niin tykkään saada lahjoja. Tähänkin vaihtoon lähden siis mukaan. Lisätietoja Koukuttajan blogista.

Tänään ei tämän kummempia käsitöitä. Kyllä pursotettava hillo on loistokeksintö!


Esikoinen, ensi-kuussa-kolme-vee, aloitti tänään srk:n päiväkerhon. Kyllänekasvaaäkkiä.

(Edellinen päivitys ei näkynyt Blogilistalla. Näkyyköhän tämä?)


tiistaina, elokuuta 15, 2006

Lapset, älkää yrittäkö tätä kotona! (osa II)

Ennen...

...ja jälkeen.

Muista aina sitoa vyyhdit kunnolla, jos värjäät niitä pesukoneessa!

Värjäsin pesukoneessa pari vaatetta (joista myöhemmin lisää, jos tuunaus onnistuu - muuten vaikenen koko jutusta ja luotan, ettette tekään kysele) ja lykkäsin samaan koneeseen kaksi vyyhtiä persikanväristä woolia. Kuvassa näette lopputuloksen. Väri on kyllä juuri sopiva, mutta vyyhdit ovat keskenään ihan hirveässä sotkussa. Ja nukkaakin on irronnut tosi paljon.

Puolentoista tunnin jälkeen minulla on yhden sotkuisen mytyn sijaan kaksi pienempää sotkuista myttyä, pari kourallista nöyhtää ja tarina, joka on hauska ehkä 10 vuoden kuluttua. Nyt menee hermot, jatkan tätä siperia opettaa -kokemustani joskus myöhemmin.

perjantaina, elokuuta 11, 2006

Blogisynttärit ja pöytä kaupan

Edit: pöydälle on löytynyt uusi koti.

Blogini täytti toissapäivänä vuoden. Olen ihan ylpeä itsestäni ottaen huomioon, että suurin osa blogeista ei elä edes kolmikuisiksi. Vaikka olenkin ihan käsi päässä huonekasvien kanssa, blogin minä näköjään saan pysymään hengissä.


Pojan villahaalari on edelleen ekassa lahkeessa. Ja sekin vasta puolivälissä. Selityksissä kyllä löytyy: vanhempani tulivat kylään ja saimme vihdoin keittiöön uuden ruokapöytäryhmän, joka piti kasata. Vanhasta pöydästä pääsimme eroon kivuttomasti, mutta vanha kirjoituspöytä vielä kummittelee nurkissa. Se on kiltti, sisäsiisti, tukeva ja hyvätapainen, mutta ei ihan priima ulkonäkönsä puolesta (tuunaustaitoisen unelma, vink vink!). Jos joku sen tahtoo, saa noutaa sen ilmaiseksi täältä Espoosta. Kuvia pöydästä löytyy täältä ja jos vielä kiinnostaa, meilaa: kvilla at saunalahti piste fi.

Lapset auttoivat mielellään pöydän kasaamisessa. Kyllä näistä vielä kunnon käsityöläisiä tulee!

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Syksy tulee...

...enkä minä ole valmis. Vaikka on helle, kaupat ovat täynnä syysvaatteita ja koulutarvikkeita. Yritä siinä sitten olla kesäfiiliksissä. Huomasin miettiväni lapas-, sukka-, pipo- ja haalarivarastoja (ja sitä, voisiko varastojen täydentämisen verukkeella ostaa lisää lankaa) ja selasin neulelehtiä sopivien ohjeiden toivossa.

Ostin alesta läjän vaaleanvihreää woolia, josta aloitin neulehaalaria herra yksivuotiaalle. Isosiskon jäljiltä olisi kyllä yksi 80-senttinen villapuku, mutta se on iloisen pinkki. Tykkään pukea lapset sukupuolensa mukaisesti ja mikäpä olisi sen hauskempi syy neuloa molemmille omanlaisensa neulevaatteet, jotka eivät periydy sisaruksilta vaan ovat ihan ikiomia.


Allerginen pikkumies on lähtenyt omin päin laajentamaan ruokavaliotaan, kun äidin tarjoamat uutuudet ovat usein osoittautuneet allergisoiviksi. Sinkkivoidetta, bon appetit!

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

Rattoisaa iltapuuhaa

Mikä lie mielenhäiriö iski, kun neuloin toisen lapasen valmiiksi ja päättelin langanpäätkin samantien? Tässä hurmoksessa voisi tehdä valmiiksi jonkun toisenkin keskeneräisen työn sen sijaan, että aloittaisi uuden.

Lanka on Tropical Punchilla koolattua vaaleanpunaista Woolia ja 3-vuotiaan lapasiin riitti vajaa kerä. Väreistä tuli, eh, virkeät, mutta lapsi tykkäsi kovasti.


Mutta ensin pesemään keittiötä. Pikkumies tykkäisi kyllä harjoitella syömistä, mutta minulta alkaa olla keittiönpesuaine loppu ja juuriharjakin kohta juuriaan myöten harjattu.

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Postia salaiselta ystävältä + reissuneulomuksia

Miten on mahdollista, että tällainen maatilalla kasvanut (ja allergisoitunut) naisihminen vieraantuu luonnosta niin, että kesämökin kärpäsetkin saavat hänet jo sinkoilemaan seinille? Ei riitä, että mökissä on sähköt, sisävessa, astianpesukone ja digiboxi. Minun unelmamökkini sijaitsee hyönteisvapaalla vyöhykkeellä ja lankakeränheiton päässä Citymarketista.

Mökillä oli kivaa, mutta kyllä kaupunkikoti kaiken voittaa.

Kärpästen tappamisen lomassa ehdin neuloa lapsille kaksi paria sukkia, yhden myssyn ja yhden lapasen (ja se toinen valmistuu ihan varmasti ennen pakkasia). Piipahtaessani sivistyksen parissa Tamperella ostin neuletakillisen verran ihanaa sammalenvihreää merino-Woolia Aili Jokiselta. Myyjä kertoi, että kun merinoversio loppuu heidän varastoistaan, he eivät enää myy Woolia "koska se on mennyt niin luiruksi".

Tässä toiset sukat, tai siis yksi sukka, jolla on kolme identtistä sisarusta. Malli oli vauhdikkaalla päällä ja yritti hankkia itselleen kallonmurtuman liukastelemalla villasukat jalassa parketilla. Lankana wool ja menekki noin puoli kerää (missä, oi missä on mun vaaka?).

Myssykkä on Samosta ja malli löytyy uusimmasta Ullasta. Silmukkamääriä piti laskeskella vähän uusiksi ja kavennukset tein ihan omasta päästä (ja siksi valitsinkin tähän edestä otetun kuvan). Värit ovat vähän ankeat, mutta yhtä harmahtavan ankea on poikapolon syyspukukin, jonka tämä äiti osti alesta halvan hinnan hullaannuttamana.



Kotiin palatessamme ison postivuoren päällä odotti paketti Salaiselta neuleystävältä. Kolme kerää ihanaista Dropsin Alpacaa! Kiitos, salainen ystäväni (joka postileiman perusteella asut Helsingissä)! En oikein ole raaskinut itse sitä ostaa, kun se on olevinaan niin kallista, ja jos ostankin, en osaa neuloa siitä mitään kun mikään suunnitelma ei tunnu langan arvoiselta. Nämä kerät kuitenkin ilmoittivat topakasti, että heistä tulee Roosa.