Vikatikkejä

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Vaihteeksi taas kuvia

Haa, Bloggerin kuvanlisäystoiminto pelittää taas!


Tässä eilisillan tilanne Haruha-sukista. Ne edistyivät muutaman rivin Helsingin neuletapaamisessa, mutta enimmäkseen taisin hiplata haikeana muiden ostamia lankoja ja syödä Tuulian tuomia Hershey's kisses -suklaita. Niitä muuten EI kannata käyttää pukonpidikkeinä, Tuulia neuvoi kokemuksen viisastuttamana.


Ziina kuittasi paketin saapuneeksi, joten voin esitellä sen täälläkin. Blogiarpajaisten voittona hän sai pätkävärjättyä Sport-lankaa, KNIT U -ompelumerkin ja neljä 3 mm:n puikoille väänneltyä silmukkamerkkiä.


Tässä merkit vielä lähikuvassa. Tarvikkeet ovat peräisin Sinellistä, pihdit kähvelletty miehen työkalupakista ja logiikka ihan omaa tuotantoa. Niin että nyt sitä minäkin hurahdin helmiin. Piti ostaa tarvikkeet vain muutamaan silmukkamerkkiin, mutta kas kummaa, helmet sikiävät kuin kanit. Muuta selitystä räjähdysmäisesti täyttyvälle helmilaatikolle en keksi.


Tässä myöhäisillan innovaatio (alkoholilla ei ollut osuutta asiaan). Pienten timantinnäköisten muovi(?)palojen välissä on pikkuruiset mutterit ja renkaana rikat. Näitä saa rautakaupasta kilohinnalla!

Unohdin kertoa, että reissun huipennus oli lapsuudenkotini aitasta löytynyt vanha vyyhdinpuu. Rukkikin siellä oli, mutta jätin sen suosiolla odottamaan seuraavaa hulluudenpuuskaa. Valitettavasti vyyhdinpuu ei mahtunut kyytiin, koska auto oli täynnä matkatavaroita. Saan sen, kun joku seuraavan kerran matkaa sieltä tännepäin. Miten nelihenkinen perhe voi tarvita viikon matkalla niin paljon tavaraa, että farmariauto tulee tupaten täyteen? Eikä meillä ollut edes rattaita mukana!

Huomenna on taas aika hankkia lapsille lisää traumaattisia kesälomakokemuksia. Viikon mökkihöperöilyn jälkeen palaan taas blogiini horisemaan.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Se pieni ääni

Tämä [SENSUROITU] [SENSUROITU] Blogger tökkii taas, siksi yksikuvainen postaus. Lisään kuvia myöhemmin jos se onnistuu.

Kuuletko koskaan ääniä, siis pääsi sisältä? Minä kuulin tänään. Luulen, että se oli terve järki. Se yritti sanoa, ettei Wool ole mikään sukkalanka. 100 % villalanka ei kestä kulutusta ja sukissa pitää olla vähän muovia, vaikkei kävelisikään piikkimatoilla.

Mutku mutku. Se viininpunainen lanka oli niin nättiä ja pehmoista. Se ihan totta halusi minulle sukiksi. Ja hallusinoin makoilevani sohvalla kylmänä talvi-iltana ihanaiset Haruha-sukat jalassani neuloen, syöden suklaata porkkanatikkuja ja katsellen jotain kivaa ohjelmaa, ja lapset nukkuvat, puhelin ei soi eikä kukaan kiipeile kirjahyllyyn tai syö sinkkivoidetta...

Saahan sitä aina toivoa.

Katsotaan, miten pitkään sukat kestävät. Väänsin niitä jo kantapäähän asti, joten paluuta ei enää ole. Neuloin sen mokoman tiimalasikantapään moneen kertaan ennen kuin siitä tuli hyvä. Niin että tätä en kyllä varmasti pura, vaikka lankavalinta olisi voinut olla fiksumpikin.

Lupailin aiemmassa postauksessa reissukuulumisia. Säästän teidät piinallisilta yksityiskohdilta ja totean lyhyesti, että matka oli pitkä ja takapenkki kovaääninen.

Pysähdyin matkalla lopulta vain kahteen lankakauppaan. Novitan tehtaanmyymälästä Korian ABC:lta löysin pussilankana uutuusväri-violettia Woolia alle puoleen hintaan verrattuna hyllylankoihin. Myös kohtalainen määrä vaaleanvihreitä Suvi-keriä lähti mukaan. Varkauden ompelutarvikkeessa oli loppuunmyynti, mutta langat olivat normaalihintaisia. Ostin kuitenkin Gedifran tummansinistä Modern cottonia. Puikot olivat -20 % ja ostin kahdet pyörö-Addit ja yhdet Addin sukkapuikot. Pirtin kehräämön ohitimme lauantaina, jolloin tehtaanmyymälä oli valitettavasti kiinni, ja muutenkin armas mieheni kohtasi kärsivällisyytensä rajat vaimon käsityöinnostuksen suhteen. Niinpä matkasta ei tullut Suurta Langanhankintareissua vaan ihan tavallinen lapsiperheen lomamatka.

Loppuun lapsen kohokohta lomareissulta: pikkumies löysi Suur-Savon ABC:n leikkipuistosta pienen kaivurin, jonka kyydistä lapsi piti kammeta väkisi.



sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

Home, sweet home

Ihanaa olla taas kotona! Ja ihanaa huomata, kuinka monta sudenpentukenraalia blogiani lukee. Olen vieläkin ihan typertynyt. 98 kommenttia? Uskomatonta!

Mielivaltaisesti julistin juuri osallistumisajan päättyneeksi ja suoritin arvonnan (=annoin blogitaaperolle kännykän näppäiltäväksi, ja kaksi ensimmäistä numeroa muodostivat voittajan kommentin järjestysnumeron).

Ja voittaja on:

*rummunpärinää*

ZIINA!

Onneksi olkoon! Postipoika tuo sinulle jotain neulomiseen liittyvää ensi viikolla. Laitan kuvan blogiini, kunhan Ziina on saanut paketin - emmehän halua pilata yllätystä?

Reissatessa löytyi lankakauppa jos toinenkin, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa kunhan ehdin kuvata ostokseni.


Loppuun hieman kuvitusta: tällaisia kasvaa anopin kukkapenkissä. Kuva on mieheni ottama.

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Arvontalaulu raikaa

Virkaten tuli valmista, mutta malli nukahti ennen kuin ehdin kuvata sen. Ja huomenna pakkaamme lapset (ja noin miljoona laukkua + kaksi keskeneräistä neuletyötä) autoon ja kiertelemme viikon verran ympäri Suomea tapaamassa sukulaisia ja uudistamassa ystävyyssuhteita. Matkalla aion eksyä myös muutamaan käsityötarvikeliikkeeseen, ja palattuani arvon jotakin löytämääni kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken.

Koska pelkkiä "Hep, mukana arvonnassa" -kommentteja on tylsä lukea, toivon, että kirjoitatte kommentteihin sudenpentukenraaliarvonimenne. Nimi voi muodostua oikean tai keksityn etunimen tai nickin alkukirjaimista - kenenkään ei toki tarvitse tulla ulos blogikaapista tätä arvontaa varten. Lupaan postittaa palkinnon vaikka kuinka ison kaapin perukoille asti (en nyt ihan Narniaan sentään).

Arvonimigeneraattori löytyy täältä ja mukana on myös selvemmät ohjeet nimet luomiseen. Aikaa on noin ensi viikon sunnuntaihin asti!

torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Torstai 13. päivä

Mitäkö tein tänään?

Innostuin eräästä tulevan Ullan sukkaohjeesta ja neuloin sitä kantapäähän asti. Tajusin, että olin tulkinnut pitsineuletta radikaalisti väärin. Yritin pysyä rauhallisena. Purin. Kesken silmukoiden poimimisen takaisin puikoille herra 1v sai sätkyn (jolla oli jotakin tekemistä virkeän isosiskon ja pyykkipoikien kanssa) ja vaati syliin. Tempaisi salakavalasti neuletta. Silmukoita karkaili ja yksi puikkokin pakeni puoleksi tunniksi sohvan alle piiloon.

Ymmärrätte varmaan, että suutuspäissäni purin koko sukanalun ja palasin synkkänä virkkamaan jotakin tuttua ja turvallista. Laitan siitä kuvia huomenna, ellen satu huomaamaan virhettä ja pura sitä ennen kuin ehdin ajatella.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Syksyä odotellessa

Käsityölehdessä eletään jo syksyä ja viileä tuulahdus kelpaisi minullekin. Sisällä on lämmintä pahimmillaan 30 astetta. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta jäätelöllä ja sumutepullolla (sumutan viileällä vedellä niin hiukseni, lapset kuin lakanatkin), kun suihkussa ei voi viettää koko vuorokautta.

Virkattujen pikkulaukkujen sarja jatkuu. Pakko tunnustaa, että tämä tulee minulle eikä neiti melkein-kolme-vuotiaalle. Lankana Samos ja Samos Lollipop, koukku 3 mm.


Käväisin Novitan Lauttasaaren tehtaanmyymälässä hakemassa valkoista tarjous-Floricaa (1,30 €/kerä) koolausta varten ja viininpunaista Woolia. Pussilankoja oli monta isoa laatikollista mutta pystyin vastustamaan niiden seireenimäistä kutsua. Lankavaraston laajenemiselle on näköjään olemassa fyysiset rajat ja minut rajani alkavat olla lähellä.


Syksy-Novita tuli perjantaina, vaikka se ilmoitettiin ilmestyväksi ensi viikolla. Kiva yllätys! Minä en kirjoneuleista ja muhkeista palmikkopuseroista niin välitä, mutta löysinpä lehdestä kumminkin jotain kivaa...


Tämä ei ollut se kiva. Mitä ihmettä, poncho hihanrei'illä? Helppohan tuo on tehdä mutta muuta hyvää puolta en siitä keksi. Epäkäytännöllinen kuin mikä! Ohje on annettu samantien monelle eri langalle. Yritetäänkö tästä mallista verkkoponchon manttelinperijää?


Tässä on söpö neuletakki, jonka voisin tehdä pikkuneidille. Ohje on seiskaveikalle mutta varastosta löytyy läjäpäin samanväristä Woolia, jonka haluaisin käyttää tähän.


Kivoja vauvaneuleita. (Eikö malliksi tilattu vauva jaksanut enää esitellä näitä, kun kuteet on kuvattu näin? Vinkiksi Novitalle, että kuva on aina mielenkiintoisempi kun siinä on elävä ihminen.)


Taittajan erikoinen: Nuorisoextra on taitettu lehden keskelle. Miksi ihmeessä?

Jos nuorisoextra halutaan tehdä eri kokoisena kuin lehti, miksi ne pitää yhdistää samaan julkaisuun? Nuo valkoiset palkit ylä- ja alareunoissa näyttävät vahingolta.


Lehden alusta löytyy nyt kaikki mallit pikkukuvina. Sama juttu on käytössä Modassa ja se helpottaa mallin hakua, kun selailtavana on paperinkeräyslaatikollinen vanhoja käsityölehtiä.


Lehden lopusta bongasin ilouutisen: Debbie Stollerin Virkkaajan käsikirja ilmestyy suomeksi ensi syksynä. Ohjeisiin on lisätty Novita-lankavaihtoehto ja varmaan sieltä löytyy taas pari Novita-malliakin, kuten neulojan käsikirjastakin.

Taas yksi hyvä syy lykätä neulesanaston opettelemista.

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Kesä-Knitty on tullut!

Uusi Knitty on ilmestynyt - täynnä kivoja kesämalleja.

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Kivaa postia

Postipoika toi tänään paketin Vilmalta. Voitin Sisäinen villapaita -blogin arpajaisissa palkinnon, joka käsitti hahtuvakiekon ja Tangoa sävy sävyyn, kaksi silmukkamerkkiä ja virkatun Nasu-kukan. Paketissa oli mukana myös Royal-suklaata, jonka tosin ehdin syödä ennen kuin hoksasin kuvata palkintoni. Kiitos Vilma, aivan upea palkinto!


Myös uusi Moda ilmestyi tänään.

Ihanaa, itsetehtyjä nappeja! Innostuin heti! (Seuraava askel tässä näpräyshulluudessa on kai niveltää omat vetoketjut.)
Ilmeisesti ponchot ovat edelleen in, ainakin kässälehtien mielestä, koska kaikki kotimaiset näpräyslehdet tarjoavat niihin ohjeita. Tämä poncho on tehty Novitan syysuutuudesta Jengasta. Värit ovat kivat, mutta langasta 70 % (!!!) on akryylia.


Naisella ei koskaa voi olla liikaa huiveja, eihän? Tämä malli aloitetaan yläreunasta ja kavennetaan joka kerroksella.


Tämä toppi pääsi toteutettavien listalle . Neuloin jo mallitilkunkin Suvista mutta yritän olla aloittamatta tätä ennen kuin teen jotain kaikille keskeneräisilleni (lue: piilotan ne jonnekin pois silmistä).

Eikä kahta kolmannetta. Novita lähetti toiveeni mukaisesti kaksi kerää Teddy Galaxia palkkioksi Novitaklubissa julkaistusta ohjeesta. Näytöllä tuo sävy näytti tummemmalta ja jotenkin koko lanka oli vaisumpaa kuin odotin. Olisin toivonut voimakkaampaa sävyä ja pehmeämpää tuntua. Viimevuotiset Teddyt olivat selvästi pehmoisempia - onneksi ostin niitä muovikassillisen varastoon viime talvena.


Tässä lähikuva langasta.

Vielä loppukevennys: neiti melkein3-vuotta tuli äsken kertomaan, että hän kaivaa hiekkaa. Ja eikös lapsosen sängystä löytynyt kolmea eri väriä taikahiekkaa pitkin lakanoita. Kyllä lapset järjestävät sitten ihania ylläreitä!