Vikatikkejä

torstaina, kesäkuuta 29, 2006

Laukkumaniaa täälläkin

Blogistania (tai ainakin käsityöblogien osavaltio) on sekaisin laukuista, enkä minä ole mitenkään poikkeus. Tämän laukun virkatut kukkapalat ovat samaa mallia kuin valkoisessa ponchossa. Näistä piti tulla pikkuneidille oma poncho, mutta innostus lopahti. 12 palaa riitti laukkuun. Käytin kahta kangasta: yksivärinen pitsin alle ja kukallinen vuoriksi. Kahvat ovat Sinellistä ja kiinnitetty napeilla, jotta ne voi irrottaa pesun ajaksi tai laittaa välillä toiseen laukkuun.

Tässä vielä kurkistus laukun sisälle niin näet nappipatenttini. Vielä laukku on tyhjä, mutta kohta se on täynnä rusinapaketteja, nenäliinoja, puruleluja, pilttipurkkeja, varavaippoja... Lapsivarusteet valtaavat käsilaukun toisensa jälkeen ja sekaan hätinä mahtuu avaimet, kännykkä ja lompakko.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006

Värimehua ja muratin tuho

Tilasin nämä Jari Mäeltä maanantai-iltana ja tänään posti jo toi ne! Todella nopeaa palvelua, suosittelen.

Tilasin kolmea eri väriä: black cherrystä tulee viininpunaista, tropical punchista voimakkaan punaista ja orangesta oranssia. Vihreää Lemon-limeä ei Mäen varastosta löytynyt, mutta esitin toivomuksen, että sitä hankittaisiin. (Jos jollakulla on sitä ylimääräisenä, ostaisin mielelläni - tai vaihdan vaikka lankaan.) Hyviä Kool-Aid -värikarttoja löytyy muuten täältä ja täältä.

Vielä puuttuu värjättävää lankaa. Ongelma korjaantuu, kun pääsen käymään Novitan Lauttasaaren tehtaanmyymälässä ja tyhjennän hyllyt alelangoista. Ainakin Floricaa saa 1,30 €/kerä (vink vink!).


Olenko joskus maininnut, ettei meillä ole huonekasveja? Minun hellä hoivani on kasviparoille silkkaa saattohoitoa. Nyt paljastui, etteivät meillä pysy ehjänä tekokukatkaan. Tämä katu-uskottava muovimuratti harveni huomattavasti, kun unohduin lukemaan blogeja. Neiti 2,5 v kiskoi muratin varresta lehtiä irti ja tunki ne ulos hieman raollaan olevien parvekelasien väleistä. Kuudennessa kerroksessa asuminen ja navakka tuli pitivät huolen lopusta.
Jotain on silti valmistunutkin. Virkkasin tämän pikkulaukun jämä-Samoksista (sillä niitähän minulla riittää) ja sain tuhottua huikeat 60 g lankaa. Malli on simppeli ja ihan itse järkeilty. Nuo kukat on ommeltu kiinni sellaisiin hopeisiin koruneuloihin (ihan mahtava kapistus, ja minä olen sinnitellyt pitkään pelkillä hakaneuloilla!) joten niitä voi käyttää koristeina muuallakin kuin laukuissa.

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Vimmatun vyyhdit

Kolme värjättyä vyyhtiä pääsi kerälle odottamaan inspiraatiota. Loput kaksi värjään uudelleen. Vyyhtien keriminen oli hankalaa, mutta yllätyksekseni mieheni osoittautui siinä ammattilaiseksi! Kiitos kuuluu käsitöitä harrastavalle anopilleni.

Kotilieden toimitus vastasi viestiini jo tänään aamupäivällä ja lähetti puuttuvan ohjepiirroksen. Kyselin, saisinko julkaista sen täällä blogissani, mutta tekijänoikeudelliset seikat kieltävät sen. Toimituspäällikkö harmitteli sitä itsekin.

Nopeaa palvelua sain myös Jari Mäki Oy:ltä. Lisää koolaidailua siis luvassa lähiaikoina.

sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Muumimamman mansikkasmoothie

"16 sivua käsitöitä" luki Kotilieden kannessa. Arvatkaa, kuka meni ja osti? Lehteä selaillessani tunsin itseni taas nuoreksi ja virkeäksi. Olin jo alkanut kuvitella, että olen kasvanut ohi nuorille aikuisille tarkoitetuista lehdistä ja siirtymässä hyvää vauhtia tanttalukemistojen kohderyhmään. (Sain Henkinen ikä -testistäkin tulokseksi 47 vuotta. Ja minä olen vasta 27, jos vanhempiani on uskominen.) Mutta juttu omaishoitajien arjesta ja saunanpesuvinkit vakuuttivat minut siitä, ettei vielä kannata peruuttaa Trendin tilausta.

Käsityösivuilla oli kuitenkin monta hauskaa mallia. Ihastuin virkattuun simpukkahuiviin, jonka ohjeeseen oli livahtanut väärä ohjepiirros. Sanallisista ohjeista ei ollut apua, sillä vain ensimmäinen kerros oli ohjeistettu ja loppu kuitattiin ohjeella "Jatka virkkaamista piirroksen mukaan." Piirroksen mukaan virkaten syntyy verkkomainen kolmiohuivi, kun kyse on suorakaiteen muotoisesta pitsihuivista.

En ole niin taitava, että osaisin virkata mallin mukaan suoraan lehden kuvasta. Meilasin lehden toimitukseen ja pyysin lisäohjeita.

Tiesittekö muuten, että pakastemansikoista syntyy vetinen rahka? Minäkin tiedän nyt. Hetken seinää potkittuani toin litkun pöytään kannussa ja esittelin smoothiena. Ja täydestä meni.


lauantaina, kesäkuuta 24, 2006

Sillä aikaa, kun muu Suomi toteutti pyromaanisia taipumuksiaan, pissi veneestä, söi palanutta makkaraa ja läimi hyttysiä, minä värjäsin lankoja. Ostin KIP-päivänä Kool Aid -juomajauheita WTC:n amerikkakaupasta ja löysin omista varastoistani myös sinistä elintarvikeväriä. Ne aseinani kävin pahaa-aavistamattomien Wool-kerien kimppuun.

Ensin kerin kerät vyyhdeille ja sidoin ne muutamasta kohtaa kiinni sotkeutumisen välttämiseksi. Sitten upotin vyyhdit veteen. (Huomaa kylppärimme erikoinen pesuallas. Vieraissa tämä epätavallinen väritys herättää yleensä huvittuneisuutta tai ahdistusta, mutta minusta väri on kivan retro.)


Vyyhtien liotessa sekoitin juomajauheet veteen. Toisessa purkissa on Pink Lemonadea ja toisessa Strawberry Kiwiä, jotka minusta näyttivät ihan samanlaisilta.


Vaaleanpunaisen vyyhdin värjääminen vaaleanpunaisella värillä alkoi tuntua energiantuhlaukselta, joten heivasin vyyhdin toisen pään purkkiin johon sekoitin värinesteen Tropical Punch -juomajauheesta. Siitä tulikin aivan upea punainen. Kuvanottohetkellä vyyhdin oikea reuna on jo imenyt värin nesteestä ja liemi on jo miltei kirkas.


Tämä luonnonvalkoinen vyyhti sai raitoja Tropical Punchista ja sinisestä elintarvikeväristä. Valitettavasti brittihenkinen väritys ei säilynyt vaan sininen väri peitti valkoiset kohdat ja sotki punaisenkin.


Kool Aid -värit voi kiinnittää mikrossa, mutta siitä tuli aika kamala haju (lisäksi jostakin syystä pelkäsin, että langat syttyvät palamaan. Älkää kysykö miksi, luin fysiikkaa vain ne pakolliset kurssit ja olen niistäkin unohtanut suurimman osan). Tämä vyyhti pääsi vesikattilaan kiehumaan etikkatilkan kanssa ja odottaa tässä huuhtelua.


Tässä valmiit langat. Kaksi vasemmanpuolesta olivat alunperin vaaleanpunaisia, seuraavat kaksi sinisiä ja oikeanpuolimmainen valkea. Tykkään itse noista punasävyisistä, mutta keskimmäinen värjäytyi epätasaisesti ja saattaa päästä uuteenvärikylpyyn. Toinen vyyhti oikealta on elävän värinen, mikä ei näy kuvassa. Tein vyyhtiin lääkeruiskulla ohuita raitoja ja lopputulos on aika kiva. Sen sijaan oikeanpuolimmainen vyyhti näyttää aika epämääräiseltä ja jos mallitilkku ei miellytä, sitäkin odottaa uusi värjäys.


Neiti 2,5 v valitsi jo oman suosikkinsa.


Ilmeisesti langat myös tuoksuvat hyvältä.

Hauskaa juhannusta! Muista tehdä myös juhannustaikoja.

tiistaina, kesäkuuta 20, 2006

Valmis!


Ohje: Novita kevät 2006
Lanka: Cotton Gardenin Viola
Langanmenekki: 246 g
Mitä muutin: Vaihdoin langan ja käytin puoli numeroa pienempää koukkua. Tämän vuoksi paloista tuli pienempiä kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten virkkasin reunaan yhden rivin ylimääräisiä kukkaneliöitä.
Oma arvio: Työläs projekti, mutta kyllä kannatti. Tämä on ihan minun tyyliseni vaate ja pääsi käyttöön vartti valmistumisensa jälkeen.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Rannerengas Violasta

Solmeilin välityönä tällaisen rannerenkaan Violasta. Lankojen päättely on niin puuduttavaa, että välillä on pakko saada tehdä jotain muuta. Olen kuitenkin päättänyt, että juhannuksen huiskin verenhimoisia hyttysiä kauemmas kukkaponchon hapsuilla, joten ei kai tässä auta kuin ottaa päättelyneula käteen ja jatkaa hommaa.

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Kukkaponcho


virkattuja kukkaneliöitä valmiina: 72 kpl

purettuja ja uudelleen virkattuja kukkaneliöitä: lukemattomia

taaperon purkamia kukkaneliöitä: kaksi

pääteltäviä langanpäitä: 144 kpl

todennäköisyys, että poncho valmistuu ennen kuin se menee lopullisesti muodista: hyvin pieni

havaintoja työn edetessä:
- älä virkkaa liian jännää elokuvaa katsoessa, jos haluan ohjeen mukaisen lopputuloksen
- jos koukku on hukassa, etsi sohvatyynyjen välistä
- Viola halkeilee
- hermot menee
- ei enää ikinä (no jos esikoiselle sama pinkkinä)

lauantaina, kesäkuuta 10, 2006

KIP Helsingissä

Tulin tänään KIP-päivän hengen mukaisesti ulos (lanka)kaapista ja neuloin junassa, bussissa sekä sovitussa KIP-paikassa: Johanneksen kirkon puistossa Helsingissä. Tulin paikalle sopivasti myöhässä, etten vain olisi ensimmäinen *hui* ja tarkkailin ensin tilannetta puiston laidalta. Neulojat vaikuttivat rauhallisilta eikä kenestäkään törröttänyt puikkoja, mutta menin silti hetkeksi Menitaan keräämään rohkeutta. Rohkeuden lisäksi poistuin kaupasta mukanani pari kerää lankaa sekä nappi, joka halusi laukkuun. Laukun lankoja ei ole vielä hankittu eikä mallikaan ole vielä selvillä, mutta jostakinhan sitä pitää aloittaa, ja tällä kertaa starttaan napista. (Pitäisikö huolestua, kun lankojen lisäksi myös napit ovat alkaneet puhua minulle? Hmm.)

Paikalla puistossa oli penkillinen neulojia sekä kuvassa näkyvä ruohonjuuritason leiri. Jokaisella oli vähän erilainen käsityö mukana ja niistä jutellessa aika kului mukavasti. Keskustelu polveili aina lankojen värjäämisestä pastoröimattoman maidon riskeihin ja miesten omituiseen tapaan tehdä likaisista astioista ansoja tiskialtaaseen. Välillä meitä kävi ihmettelemässä vanhempi rouva koiransa kanssa sekä tupakkaa pummaava puistokemisti.

Paikalla käväisi myös Hesarin toimittaja, joka aikansa haastateltuaan pyysi opastusta ja sai aikaan pienen pannulapunalun. Ehdotimme, että tekeleelle voisi laittaa myös silmät ja lähettää sen Helminallen maskottikisaan.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Suuri Käsityölehti 6-7/2006


Kannattaisi varmaan tilata tämä lehti, kun ostan kaikki irtonumerot kuitenkin. Tällä kertaa SK:ssa oli paljon kivoja ohjeita eikä pääkirjoituskaan nostanut verenpainetta.

16-sivuinen sukkaliite tuntui vähän hassulta näin ennen juhannusta. Ehkä se olisi ollut ajankohtaisempi elokuun lehdessä? Mutta ehkä tähän tuplanumeroon piti saada joku extrajuttu eikä matskua kertakaikkiaan ollut.

Itse liite oli ihan hauska. Sukan kantapään ohje rautalangasta vääntäen oli ihan hyvää kertausta (ai kantalappua neulotaan tasona yhtä monta kerrosta kuin puikolla on silmukoita - hyvä tietää) ja se klassikko-ohjeena mainostettu pitsisukkamalli oli minulle ihan uusi.


Nämä glittergeelit, tekojalokivet ym. tuunausjutut olivat hauskoja. Näistä oli reilu viikko sitten juttu Ihanassa aamussakin, mutten ehtinyt nähdä juttua kokonaan kun lapset keksivät jotain kivaa ja luovaa, joka piti käydä estämässä ihan taloudellisista syistä.

Eilen Teho-osastoa katsoessani virkkasin verkkohuiviini puolitoista kerällistä lisää kerroksia. Samalla kiristin huivin yläreunaa ja virkkasin jokaiseen ketjuun yhden silmukan vähemmän kuin ohjeessa. Nyt se tuntuu paljon paremmalta. Huivia virkatessa vieressäni sohvalla istui flunssainen neiti 2,5v, joka piti huivin vapaata reunaa peittonaan. Aina välillä työ piti kääntää ja peitto asetella uudelleen.

Tässä vielä kesäparvekkeen koristus. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Automaattinen poissaoloilmoitus: tavoitettavissa taas huomenna

Kiitos yhteydenotosta. En ole tällä hetkellä tietokoneeni ääressä mutta koetan vastata viestiisi mahdollisimman pian.

Tämä kotiäiti valmistautuu selittämään aviomiehelleen, miksi hän osti kassillisen lankaa samana päivänä kun mies sai palkankorotuksen. Tässä ei nimittäin ole kyse siitä, että yrittäisin tuhlata ylimääräiset rahat ennen kuin mies ehtii edes sanoa "ylihinnoiteltu taulutelevisio". Aion todistaa, että kaikki ostamani langat ovat tarpeellisia, niillä on erinomainen hinta-laatu-suhde ja kaikille langoille on tiedossa järkevä neule- tai virkkausmalli, jotka toteutan sotilaallisen säntillisesti seuraavan kuukauden sisällä.

Ja nämä väitteet aion esittää vähissä vaatteissa ja imartelevassa valaistuksessa, sillä aion selvitä tästä voittajana vaikka väitteilläni ei ole minkäänlaista totuupohjaa.

Niin että sellainen suunnitelma. Mihinkäs minä laitoinkaan ne sukkanauhat?

lauantaina, kesäkuuta 03, 2006

Aikataulu petti

Lauantaiaamuna kello kymmenen oli pakko luovuttaa tytön pitsiboleron suhteen. Aikaa yo-juhlien alkuun oli muutama tunti, ja siinä ajassa olisi pitänyt neuloa toinen hiha loppuun, pingottaa ja kastella osat, antaa kuivua, ommella ne yhteen ja neuloa vielä kaulus ja etukappaleiden etureunat (ja keksiä sekä toteuttaa kiinnityssysteemi, joka on vielä inspiraatiokeijun varassa). Nyt boleron tekeminen ei motivoi yhtään, koska tiedossa ei ole juhlia joissa sitä voisi käyttää.

Kotitekoisen pitsiboleron sijaan pikkuneiti juhli marketista ostetussa pitsineuletakissa ja minua kismitti. Mikähän siinä on, että nykyään on tosi vaikea ostaa neulevaatteita? Vaikka kaupasta löytäisikin kauniin, hyvälaatuisen ja edullisen neulevaatteen, sitä hypistellessä tulee tunne että itse voisi ihan hyvin tehdä samanlaisen ja vähän paremmankin.

Ostin Anttilan tarjouksesta varastoon pinkkikirjavaa Samos Lollipoppia (1,90 €/kerä) ja vaaleanvihreää Violaa (1,50 €/kerä). Violasta tulee pojalle jokin pintaneulepusero ja Samoksesta minulle pusero. Tekisi kovasti mieli aloittaa jompikumpi näistä sen sijaan, että neuloisi keskeneräisiä valmiiksi.


Bloggauksen kuvitukseksi sinistä unikkoa. Tämä pala löytyi Marimekon jämäpalalaarista ja odottaa nyt Jotakin Suurta Suunnitelmaa.