Vikatikkejä

sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006

Verkkohuivi (yritys 2.0)

Uudessa Pirkassa oli ohje tytön pitsimekkoon. Pitsineulemalli oli hyvin tutun näköinen ja muistelen neuloneeni jotain hyvin samantapaista neuletakkiin joskus viime vuosituhannella. Ohje löytyy myös täältä.


Minun vappuni on mennyt taas verkkoa virkatessa. Tallinnasta tuodut farkku-Samokset tahtoivat isoksi verkkohuiviksi. Aloitin samaista mallia jo kertaalleen vaaleanpunaisesta langasta, mutta inspiraatio tyssäsi ja neiti 2,5v sai kolmiohuivin.

Uuteen yritykseen sain inspiraation viime viikolla Myyrmannissa, kun näin ihanan keväänvihreän verkkohuivin. Raahasin silloin lapsia Pikkujätin lääkäriasemalta satasta köyhempänä ja mukanani todistus kuopuksen pahasta maitoallergiasta, ja olin ymmärrettävästi hieman allapäin. Huivin nähtyäni keksin heti, mikä minua piristäisi!


Lankakorin pohjalta kaivautui esiin Samos Lollipopista tehty tytön neuletakki. Noin vuosi sitten neuloin takin kappaleet ja kursin sen kasaan virkaten löysästi kiinteitä silmukoita. Enkä edes kostuttanut ja pingottanut kappaleita ensin. Kamala ilmestys, ihan harmittaa että olen joskus ollut noin suurpiirteinen. Mallineule on kuitenkin kaunis, joten en raaski koko työtä purkaakaan.

Projekti jäi kaulusta ja nappeja vaille kesken. Nyt se pitäisi purkaa saumoistaan, pingottaa ja ommella paremmin kasaan. Ja keksiä jokin kaulus. Tänä kesänä se olisi neiti 2,5v:lle sopiva.

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Yllärin paljastus



Muistatteko kankaanpainantatehtaani ja sen yhden jutun, jota en vielä silloin voinut esitellä? No, nyt kun Altocumulus vatsansa kanssa on tullut ulos kaapista, uskallan esitellä sen. "Minusta tulee isoveli" -body lähti yllärinä Altocumuluksen blogitaaperolle, joka on myös kummilapseni.

Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä koko perheelle vielä tälläkin foorumilla! Ja pahoinvoinninlähdetyssäteitä Altocumulus-paralle, jonka naama vihertää kevätruohoakin innokkaammin. 24-tuntinen "aamupahoinvointi" on voimat vievät odotuskaveri.

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Kesä on tullut!

Sen tietää siitä, että tämän vuoden eka hiekkalaatikon reunalla tikuteltu neule on valmis. Blogivauva sai välikaudeksi tämän napanuorapipon. Ohje on Stitch'n Bitchistä ja lankana - yllätys, yllätys - Novita Samos. Lankaa meni vajaa kerä.


Tässä pipo vielä takaa, että "napanuora" näkyy. Simppeli, mutta kiva idea: neulotaan vikoilla silmukoilla i-cordia ja kietaistaan se solmuun.

perjantaina, huhtikuuta 21, 2006

Älyvapaa meemi

Saanen esittäytyä: Olen Mari Vösa. Asun Helsingissä, olen 27-vuotias ja ammatiltani opettaja. Harrastan pilapuheluiden soittamista, mopon viritystä ja kanteleensoittoa. Lapsia minulla on kahdeksan (voi itku!). Hiukseni ovat tummanpunaiset ja silmät vaaleanruskeat. Tykkään raskaasta hevistä ja Suomi-iskelmästä. Lempiartistini on Madonna. Minua voisi kuvailla maailmanlaajuiseksi.

Ja tähän siis päästiin, kun otettiin
- nimeksi 2. nimi ja lähimmän naapurin sukunimi
- asuinpaikaksi kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla
- iäksi oma ikä plus lohjenneiden sormenkynsien lukumäärä
- ammatiksi äidin ammatti tai miehillä isän ammatti
- harrastuksiksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää
- lasten lukumääräksi se, montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät
- hiustenväriksi tämän hetkinen paidanväri
- silmienväriksi tämän hetkinen housujen väri
- musiikkimauksi genre, jota et siedä)
- lempiartistiksi tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi ja
- itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi laitetaan se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun googlaat 2. nimesi ja "adjektiivi"

Tämä meemi on niin pimeä että tiukka meemilakkoni murtui. Pahoittelen. Koetan jatkossa pitää itseni paremmin kurissa.

"Sehän on nalle!"


...kommentoi neiti 2,5v pikkuveljensä uutta hupparia. Otan sen kohteliaisuutena.

Malli oli vauhdikkaalla tuulella, pahoittelen epäselvää kuvaa. Kyseessä on ihan perus-raglanhihainen huppari, edessä vetoketju, huppu helmineuletta + kaksi korvaa.

Ohje: Novita kevät 2006
Lanka: Samos (viime kevään väri)
Langanmenekki: 247 g (ohjeessa 300 g)
Mitä muutin: Korvasin ylivetokavennukset neulomalla 2 s oikein yhteen takareunoistaan, muuten olin uskollinen alkuperäiselle ohjeelle. (Harvinaista!)
Oma arvioni: Näköjään ohjeen orjallinen noudattaminen kannattaa. Tykkään lopputuloksesta eikä hupparin saajakaan pistänyt kovin pahasti hanttiin. Tällaisen voisi neuloa pinkkinä myös isosiskolle. Vetoketjun ompeleminen ei ole suosikkityövaiheeni, mutta käytössä vetskari on nappeja kätevämpi.
Ensi kerralla... ...Teen ehkä hihat eri värillä kuin vartalo-osan ja hupun. (Koska pinkkikirjavaa Samosta on varastossa vain neljä kerää. Kerrankin harmittaa kun en ostanut enempää lankaa.) Etukappaleeseen voisi kirjoa silmukoita jäljitellen lapsen etunimen alkukirjaimen.
Muuta: Ihastuin noihin korviin. Taidan neuloa lapsille muutamat nallepipot kevääksi. Samosta on edelleen kaikki nurkat täynnä.

torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Matkatuliaisia ja kevätkasseja


Viron reissu meni mukavasti. Sää Tallinnassa oli kolea, mutta onneksi uudet merinovillaiset lapaset valmistuivat lähtöpäivän aamuna.
Neuleita myytiin joka nurkalla. Ihastelin upeita kirjoneuleita mutten ostanut yhtään.


Ainoa lankakauppa, jossa kävin, oli Kangas ja nööp (Hobujaama 10c). Printtasin kyllä neulontalistalta mukaan listan 12 lankakaupasta, mutta vain tämä osui kohdalle. Aika oli rajallinen ja matkaseurana ja mies ja kaksi lasta, joista kukaan ei jaksanut kiinnostanut kutimista.

Lankasaaliskin jäi laihaksi. Ostin viisi kerää farku-Samosta (kuva vääristää värit), jota ei enää Suomesta saa. Yhden kerän hinta oli n. 1,5 €.

Vaihteeksi taas laukkuja. Ikean markiisikankaista syntyy käteviä kasseja moneen tarkoitukseen. Viime kesänä kankaita myytiin euron metrihintaan, joten hamstrasin niitä ihan tolkuttomia määriä. Mitähän muuta niistä voisi ommella?

Tämä kassi syntyi kahdesta isoksi paisuneesta isoäidin neliöstä. Neliöt ovat beigekirjavaa Samos Lollipoppia ja niihin meni aika tarkalleen yksi kerä. Virkkasin ne kiinteillä silmukoilla yhteen kolmelta sivulta luonnonvalkoisella Samoksella ja tein siitä myös kahvat.

Blogivauvan (josta pian tulee pienempi blogitaapero - olen vakuuttunut, että ensiaskeleet otetaan pian) Samos-huppari on vetoketjun ompelua vaille valmis. Viheliäinen työvaihe. Ompelusta on pakko katsoa koko ajan, toisin kuin neuletta, joten osa Tehiksen juonikuvioista meni ohi.

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006

Karkurilapaset


Tällaisia lapasin tikuttelin eilen katsellessani kuinka Potter jahtasi liekehtivää pikaria. Sen verran jännä leffa oli, että silmukkalaskut menivät sekaisin ja kämmenosassa on nyt yksi silmukka enemmän kuin ekassa lapasessa. Arvatkaapa, olenko niin pedantti että purkaisin virheeseen asti. No en. Varsinkin, kun esikoisen lapasilla on taipumusta karkailuun. (Minne ne oikein menevät? Onko jossakin lasten lapasten luvattu maa, jossa ei ole kuralätäköitä eikä koirankakkoja?)

Käynnissä taitaakin olla jonkinlainen joukkopako, sillä neiti ei millään meinaa löytää käteen pantavaa. Parittomia tumppuja kyllä olisi. Suunnittelin, että neuloisin aina kaksi identtistä lapasparia, jotta yhden lapsen katoaminen ei haittaisi. Mutta on tosi puuduttavaa neuloa kaksikin samanlaista, saati sitten neljä!

Huomenna suuntaan sukulaiskansan tykö tutkimaan Tallinnan lankakauppoja. Toivottavasti budjetti ei kurahda yhtä pahasti kuin unelmakämpän pojilla!

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

[otsikon paikka]

Uusi Knitty on ilmestynyt! Ja olen ihastunut tähän neulemalliin. Innostun aina näistä muunneltavista jutuista, vaikka en olekaan varma miten kätsät nuo tuplanapit ovat käytännössä. Mutta loistava idea, ehdottomasti.

Kävin tänään Menitassa enkä ostanut mitään. Edes puikkoja. Se vain sattui matkan varrelle, kun kävin Iso-Roban nappikaupassa etsimässä sopivaa vetoketjua blogivauvan neuletakkiin. Etsin turhaan sellaista vetoketjua, jossa "vetimen" paikalla olisi sen pienen lärpäkkeen sijaan rengas. Mistä niitä saa? Ei ollut Iso-Roballa eikä Sanomatalon Eurokankaassa. Jos olet bongannut jostakin vaaleansinisen (kts. Samoksen värikartta kevät 2005, väri 130) 30 cm pitkän avovetoketjun renkaalla, huuda hep!

Löysimme tänään lasten kanssa PIHAN. Hankien kadottua sieltä löytyi hiekkalaatikko, joka tosin muistutti vielä lähinnä puhdistamatonta uima-allasta. Mutta siitä viis, kurikset päälle ja hiekkalelut esiin. Taloyhtiön penkit odottavat vielä varastossa kevättalkoita. Kunhan penkit ryömivät talviteloiltaan, pääsen pihalle neulomaan.

Ensin pitää kuitenkin vierottaa blogivauva hiekan syömisestä ja kuran juomisesta. Lapsi tykkäsi pihan pikanteista makunautinnoista melkein yhtä paljon kuin keinumisesta.

Hyvää pääsiäistä! Ja muista pyhittää lankalauantai käsitöille, minä ainakin teen niin!

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Lankojen pelastus + uusi perheenjäsen

Blogivauvan Samos-huppari (malli: Novita 2/2006) on nyt tässä vaiheessa. Se pitäisi siis kastella ja pingottaa ennen saumojen ompelua. Tämä työvaihe saa odottaa lasten nukahtamista, sillä noiden termiittien hereillä ollessa ei nuppineuloja voi ottaa esiin. Onhan meillä leikkikehä, mutta isompi tenava osaa jo karata sieltä ja pienempi on tajunnut sen olevan sadistinen vankila, jonne joutuessaan on lupa karjua niin että kitarisat lepattavat. (Ja ne, jotka tuntevat minut IRL, tietävät, että blogivauvasta lähtee aikuisten oikeesti tosi kova ääni.)

Edellinen Samostyö opetti, ettei kevyt sumutus riitä Samoksesta neulottujen kappaleiden kostuttamiseen. Tällä kertaa aion liottaa neulomukset vesiämpärissä, puristella varovasti ylimääräisen veden pois ja neulata mittoihinsa vasta sen jälkeen. Jos sen käsittelyn jälkeen vielä riittää asennetta rullautua reunoista, en ymmärrä mikä auttaisi.

Blogivauva esittelee tässä Sellon Citymarketin alelaarista pelastamiani lankoja. Popit ja hiphopit maksoivat euron/kerä ja Salsa tuplaten. Eihän niitä voinut sinnekään jättää, eihän? Varsinkaan sillä hinnalla.
Tässä taas on uusin perheenjäsenemme, joka vihjasi kainosti haluavansa monta virkattua suojuspussia.

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Iloinen jälleennäkeminen

Otsikko viittaa korvakoruun, joka löytyi makuuhuoneen lattialta eikä kuopuksen vaipasta, kuten aiemmin pelkäsin. Tosin läheltä piti, sillä sen löysi kuopus. Viime hetkessä nappasin korun lapsen tahmaisista käsistä.

Viimeistelykeiju löysi vihdoin meille ja neiti 2,5v sai kypärämyssynsä käyttöön ennen syksyä. Lankana merinowool, joka lähti taannoin mukaan Korian ABC:n tehtaanmyymälästä.

Huomasin eilen Anttilassa, että Violat ja Ericat ovat loppukuun ajan tarjouksessa 1,50 €/kerä. Heti tuli olo, että sitä pitäisi hamstrata varastoon sen ison muovikassillisen niiden muutaman hassun kerän lisäksi. En kuitenkaan ostanut mitään.

Vielä.

torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Magneettista vetovoimaa


Tänään olen askarrellut magneettien parissa. Nämä pirteät pyykkipojat löytyivät Tiimarin tavarataivaasta. Liimasin niihin pienet magneetit ja nyt ne palvelevat jääkaapin ovessa pidellen laskuja, ostoslistoja, esikoisenlahjomistarroja ja muita tuiketarpeellisia lippulappusia.

Tiesittekö, että ei ole sama, miten päin magneetit liimaa? Minä en tiennyt. Onneksi malttamattomana testasin magneetteja jääkaapin oveen ennen kuin liima oli ehtinyt kunnolla kuivia, ja sain irrotettua ne ilman sen suurempaa väkivaltaa.

Minun piti myös printata kuvia magneettipaperille. Magneettipaperi on peräisin Ink Clubista. Se kuulosti niin näppärältä: printtaa ja silppua.

Arvaatte varmaan, ettei se mennyt ihan noin.

Ensin printteri jumitti ja rullasi paksua magneettipaperia edestakaisin. "Paperitukos. Avaa printterin takaluukku ja poista tukos."

Meidän printterissämme ei ole takaluukkua.

Sinnikäs jatka tulostusta -näppäimen painelu ja tukahdutettu (koska lapset olivat päiväunilla) kiroilu auttoi, ja kone alkoi päästellä tulostusääniä.

Noin viikon odottelun jälkeen hoksasin, ettei kone tunge paperi ulos. Ruksuttaa vaan.

Lisää eri näppäinten painelua ja vähän äänekkäämpää kiroilua. Kone sylki tyhjän magneettipaperin ulos.

Toistin nämä toimenpiteet vielä kahdesti ennen kuin myönsin, että homma ei toimi. Vastoin haluani en nakannut konetta johtoineen ikkunasta vaan odotin, että herra insinööri palaa kotiin ja ratkaisee ongelman. Toistettuaan samat toimenpiteet (ilman kiroilua) kuin minäkin hän totesi, että printteri ei jaksa kuljettaa paperia. Eikä sille voi mitään.

Tyhmä kone.

Taidan tyytyä sotkemaan liiman ja pikkusälän kanssa. Mitä opimmekaan tästä? Älä pistä tietotekniikkaa tekemään askartelijan työtä!

keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006

TOP 100, jihuu!

Huomasin tänään päässeeni Blogilistan top 100 -listalle! Sen kunniaksi tarjoan lukijoilleni virtuaalista suklaakakkua. Olkaa hyvät!

Ja sitten huonot uutiset:
Blogivauva löydettiin tunkemasta korvakoruni lukkoa suuhunsa. Itse korua ei löydy mistään. Pitäisiköhän vielä lapsonen läpivalaistavaksi?

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Pikkulaukkunen

Ohje: oma (erään H&M:n laukun inspiroima)
Lanka: Novita Samos valkoinen & vaaleanpunainen
Langanmenekki: 34 g
Ase: virkkuukoukku 4 mm (5mm kaksinkertaisella langalla virkattuihin hihnoihin)

Painettavia paitoja etsiessäni löysin H&M:n lastenosastolta valkoisen virkatun laukun, jonka koristeena oli kukka/kukkia. Malli näytti niin simppeliltä, että kokeilin tehda samanlaisen itse kotona. Jätin pois laukun vuoren ja käytin tehosteena vaaleanpunaista lankaa. Neiti 2,5v ihastui tähän niin, että vei sen heti mennessään. Tämän tekemiseen ei kyllä kauaa mennyt, joten voisin tehdä itselleni uuden - ja eri väreissä, sillä Samostahan minulla riittää!

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006

Siirtokuvien pesunkestävyydestä

Moni kyseli edellisen postauksen kommenteissa, kuinka siirtokuvat kestävät pesua. Blogivauva järjesti minulle ystävällisesti tilaisuuden testata tätä: pikkuveli-body ehti olla päällä ehkä noin vartin verran, kun sen selkäpuolella oli jo iloisenruskeat tahrat.

Pesin bodyn siirtopaperin mukana tulleen ohjeen mukaisesti 40 asteessa nurinpäin. Ja tässä tulos: (klikkaa kuvaa niin näet paremmin)


Väri pysyi hyvin, mutta se "muovipinta" kupruili vähän. Tosin pitää katsoa läheltä, että sen huomaa. Hypoteesi: H&M:n laatupaita taisi vähän kutistua pesussa. Olisi pitänyt pestä vaate kerran ennen kuvan silitystä. Ja silitinköhän varmasti tarpeeksi pitkään?

Kuva muuten halkeilee, jos sitä venyttää reilusti. Näitä kuvia ei siis kannata kiinnittää tiukkoihin ribbitoppeihin.

Testasin teoriaani tekemällä uuden paidan. Pesin vaatteen ensin, ja tässä paita kuvan kiinnittämisen jälkeen. Kännykästä löytyi kätevä sekuntikello, jonka avulla varmistin että silitin kuvaa tarpeeksi pitkään.


...ja tässä märkä paita toisen pesun jälkeen. Ei kupruilua eikä halkeilua. Tosin säädin pesulämpötilaksi varmuuden vuoksi 30 astetta. En tiedä, mikä muutos ratkaisi, mutta nyt kuva näyttää edelleen hyvältä.


Loppuun pakollinen lapsikuva =). Pojalle on jo tekeillä lisää bodyja pikkuveli- ja termiitti-teksteillä varustettujen lisäksi. Ainakin "insinööriainesta"-paita (isänsä ammatin mukaisesti) ja "äidin kulta" -paita (jota voi hävetä sitten isona kotialbumia selaillessaan).