Vikatikkejä

lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Miehelle pipo

Mies tilasi pipon. Olen vieläkin ihan pöllämystynyt, sillä hän on toistuvasti torjunut hellyydenosoitukseni (lue: tarjouksen neuloa hänelle villapusero) ja olin jo alistunut siihen, että minun mieheni neulevermeet tulevat Dressmanilta.

Ostin kerän mustaa seiskaveikkaa ja uudet pyöröpuikot ja aloin luoda silmukoita. Tässä sitä neulotaan omalle miehelle, ihanaa! Pintaan nousivat ne lukioaikaiset traumat, kun luokan pojilla oli tyttöystäviensä neulomia puseroita ja minua kismitti, kun ei ollut ketään kelle neuloa. Pieni tyhjiö sisälläni alkoi hitaasti täyttyä ja ah, kuinka se tuntui hyvältä.

Sitten tein ikävän huomion, että musta lanka on infernaalista neulottavaa huonossa valaistuksessa (muistilista: mene maanantaina Ikeaan ja osta jalkalamppu sohvan viereen). Ja lankakin kutitti ikävästi. Ja mies pällisteli 2o2n -mallitilkkuani eikä pystyttänyt minulle patsasta silkasta kiitollisuudesta. Sanoi vaan, että onhan tuo ihan kiva.

Pah.

Kun silmukoita alkoi karkailla, otin se hienovaraisena vihjeenä kohtalottarelta ja purin pipon alun. Uusi yritys uudella langalla, uuden lampun kanssa, jollakin toisella mallilla. Sille samalle omalle miehelle kuitenkin.

Ja koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, tässä blogivauvan iloinen virne. Nih.

Hyvää yötä! Nyt nukkumaan.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu