Vikatikkejä

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Taas yksi meemi

Tämä on peräisin Viken blogista.

1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O´Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006
25. Olen neulonut Fifin.
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni ;)
28. Kohtasin aviomieheni netissä.

Pukeutumismeemi

Sekä Vikke että Eusu haastoivat minut pukeutumismeemiin.

Kerron mitä mulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Varpaita lämmittävät tummansiniset Nalle Puh -sukat. Kotisukkina on yleensä jotain sarjiskuvioista, usein lastenosastoilta bongattua.

Paita on valkoinen, v-aukkoinen, 3/4-hihainen trikoopaita, muistaakseni Lindexiltä. *Yrittää itsetuhoisesti lukea pesuohjelappua niskasta paitaa riisumatta ja reväyttää selkälihaksensa.*

Housut ovat ruskeaa, ohutta collegekangasta. Ompelin nämä itse viime syksynä ja piirsin itse kaavatkin vanhojen housujen avulla. Huomaa trendikkäät yksityiskohdat: liian pitkät lahkeet, römpsöttävä vyötärönauha ja saumoista paistava valkoinen ompelulanka. Saumurilla oli silloin löysä päivä.

Alusvaatteet ovat eri paria: tylsät, valkoiset peruspikkarit ja mustat imetysliivit. *päättää investoida johonkin epämukavampaan ja -käytännöllisempään tulevaisuuden meemien varalta*

Ja hiukset ovat kahdella ponnarilla: toinen pinkillä ja toinen oranssilla hiuspompulalla. Vihkisormus on ainoa koru. Korvissa on kyllä reiät, muttei korviksia. Ja kihlasormus odottaa, että veisin sen suurennettavaksi. Pienennytin sitä ennen kuin aloin odottaa esikoistani ja kappas vaan, se ei enää mahdu sormeen.

Koska kaikki ovat varmaan jo saaneet haasteen, olen laiska ja haastan ne lukijat, jotka ovat toistaiseksi onnistuneet tätä välttelemään. Hä-hää!

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Tässä vähän isompi versio kannatusnapistani. Entinen alkoi näyttää kitukasvuiselta muiden joukossa. Koska haluan säästää nappini traumoilta (toim. huom: tätä blogia kirjoittaa 158-senttinen naisihminen, joka omistaa monet, epämukavat korkokengät), annoin sille vähän kasvuhormoneja.

Palma-poncho ja kotiäidin karkkipäivä



Malli: Novita talvi 2006

Lanka: Palma
Langanmenekki: 1 kerä + pari metriä toisesta (raivostuttavaa, eikö?)

Palma on mielenkiintoinen lanka. Nätti pinta, infernaalista neuloa mutta kiva virkata. Ponchoa esittelee vaatehenkarin osaansa alistunut blogitaapero, mutta kuteen saa kuitenkin kolmivuotias Ella. Ella lahjoitti taaperolle vanhoja vaatteitaan ja vastalahjaksi saa toivomansa ponchon.

Vietin tänään laatuaikaa ihan itsekseni. Mies jäi kotiin kaitsemaan sokerihumalaista taaperoa ja itkuista vauvaa, kun karkasin (ilohkiljahdukset vaivoin tukahduttaen) Pilates-tunnille. Tunnin jälkeen harhailin kaupoissa ja ostin mm. lankaa (joita en nyt tähän kuvaa, koska Woolin ja Samos Lollipopin uusia värejä ovat blogit pullollaan). Tuhlattuani säälittävän vähäisen summan rahaa kohtasin ruokakaupassa ihanan perheeni ja suuntasimme vielä Ikeaan. Ja löysinpä vielä karkkejakin, jotka sopivat tiukkaan imetysdieettiini. Aika lailla täydellinen päivä! Pienet ovat kotiäidin ilot.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Taiteellista neulontaa ja vaarallisia lapsia

Neulomiseen ja polkkaamiseen tuli muutaman päivän pakkotauko, kun blogivauva yritti kynsiä minulta silmät päästä. Ihan totta! Sunnuntaiaamuna lapsi läppäsi äitiä hellästi silmään sillä seurauksella, että silmään tuli muutaman millin reikä. Silmäklinikalla setä pisti siihen lapun päälle, määräsi kahdeksi kuukaudeksi tiputettavaa silmävärkkiin ja lähetti kotiin särkylääkkeitä syömään. Kaksi päivää kuljin sokkona, sillä silmät liikkuvat synkronisesti ja terveen silmän liikkuessä kipeä ilmoitti sangen selvästi, että se oli sangen aiheellisella sairaslomalla. Nyt silmää ei enää särje, mutta näkö on vielä vähän huononlainen.


Malli: Punahilkka-poncho, Ulla 03/05 (luovasti pienennettynä lapsen kokoon)
Lanka: Novita Aino
Langanmenekki: 200 g + vähän kolmatta kerää
Huomioitavaa: Väärin jäljennetty palmikkoneulekuvio Luova tapa soveltaa ohjeen palmikkoneulekuviota

Joskus hamstratut punaiset Ainot muuntuivat blogitaaperolle Punahilkka-ponchoksi. Neuloin sitä aina vähän aikaa kerrallaan hyvin lyhyillä pyöröpuikoilla, jolloin keskeneräinen työ oli sylissä aina epämääräisenä myttynä. Enkä missään välissä tullut katsoneeksi palmikkokuviota oikein kunnolla. Olin hyvää vauhtia menossa puolivälissä huppua ("Ihanaa, kohta tää on valmis, eikä yhtään saumaa ommeltavana ja vain kaksi pääteltävää langanpäätä!") kun tajusin, että mallissa on jotain vikaa.

Oikeassa reunassa nuo yli-ali-jutut eivät mene oikein. Olin kopioinut mallineuleen eri paperille ja laittanut yhden ainoan merkin väärin. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi purkaa koko työtä, koska virhe ei pistä kovin pahasti silmään. Ja jos haluaa etsiä asiasta positiivisia puolia, Ainohan on niin herkkää nyppyyntymään että kohta ei joka tapauksessa saa selvää koko palmikosta =D.

perjantaina, tammikuuta 20, 2006

Neuleolympialaiset


Bongasin Riikan blogista linkin neuleolympialaisiin. Tarkoitus on ilmeisesti kilvoitella itsensä kanssa ja olympialaisten hengessä, ja neuloa 16 päivässä jokin itselle haastava neuletyö. Palkinnoksi saa kultaiset mitalinapin blogiinsa.

Kaikki mukaan! Minä asetin tavoitteekseni sukkaparin. Blogivauva yhä ylös yrittää kuin se lastenlaulun pieni nokipoika, eli punnertaa pystyyn milloin mitäkin keikkuvaa huonekalua vasten. Siihen puuhaan tarvitaan liukuesteelliset sukat Novitan raita-woolista. (Ja kattila päähän ja tyyny takapuoleen sidottuna, mutta nämä muut suojavarusteet jätän Ankkalinnan virallista äänenkannattajaa tilaavan mieheni asennettaviksi.)

Blogivauva on muuten nyt virallisesti mies, eli putkiaivo. Tänään asennetut ilmastointiputket tekevät toivon mukaan lopun korvatulehduksista mutta eivät estä luovaa ajattelua.

Tyypillinen mies tyypillisissä miehisissä puuhissa.

Pipovaihtopipo


Lanka: Novita Teddy ja Novita Pop
Puikot: 7 mm lyhyt pyöröpuikko, kukkaan kutosen virkkuukoukku
Langanmenekki: Teddyä puoli kerää, Poppia hitusen
Malli: oma
Kenelle: pipovaihtoparilleni Hannalle

Kun paketti on jo ehtinyt perille, uskallan esitellä päähineen blogissakin. Kuvassa siis Tuulian organisoimaan pipovaihtoon tekemäni pipo. Blogitaapero mieltyi pipoon niin, että taidan tehdä hänelle samanlaisen. Kun tuota Teddyä on tullut hamstrattua - inventaariossa selvisi, että niistä keristä täyttyy piripintaan yksi iso paperikassi. Hups.

Neulekorissa päällimmäisenä on projekti, jonka loppumetreillä huomasin jäljentäneeni neulekaavion väärin. Vain yksi merkki oli väärin, mutta se vaikutti aika paljon kuvion ulkonäköön. Sisu ei antanut periksi purkaa koko työtä, joten päätin julistaa itseni poikkitaiteelliseksi neulesuunnittelijaksi ja tökätä mahdollisia arvostelijoita sukkapuikolla napaan.

Seuraavassa postauksessa siis luvassa taidekuvia.

torstaina, tammikuuta 19, 2006

Etsi kuvasta virhe

Kun ei uusia töitä ole vielä valmiina, esittelen vanhoja. Tein tämän mekon Ella-kummitytölleni ja sain sen sittemmin lainaan omalle tyttärelleni. Laitoin sen valmiiksi pinoon sukkahousujen ja nättien kenkien kanssa ja vannotin miestäni, että pukisi ne tytölle päälle päiväkodin kuvausta varten. Ja tässä se päiväkodin kuva sitten on. (Pahoittelen lompakossa rispaantunutta kuvaa. Se iso alkuperäinen on jossakin hyvässä tallessa odottamassa kehyksiä.) Huomaatteko mitään?

Ihan oikein: mistä nuo napit ovat peräisin?

Vastaus: mekon selkäpuolelta. Mies sai puettua mekon tytölle, mutta puki sen takaperin. *syvä huokaus*

tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Omituisuus-meemi

Homman nimi: Kirjoitan Annen haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kerätessäni vaatteita pyykkitelineeltä laskostan ne valmiiksi omiin pinoihinsa sen mukaan, mille hyllylle vaatekaappiin ja kenen kaappiin ne laitetaan. Vaatteita ei voi viikata nurinpäin eli ne on aina käännettävä oikein päin ensin. Mekot ja takit laitetaan henkariin ja napit/vetoketjut laitetaan kiinni.

2. Hiukset niskaa kutittaen ei voi nukkua. Sängyssä oion hiukseni aina pitkin tyynyä, pään taakse. Ylhäältä päin katsottuna se näyttää kai sille, että olen säikähtänyt ja hiukset ovat nousseet pystyyn. =)

3. Suuttuessani alan siivota. Laitan kotia järjestykseen ja putsaan paikkoja vauhdilla, joka vastaa kunnon hikijumppaa. Mies tunnusti kerran, ettei kiirehdi lepyttelemään minua (yleensä suuttumukseni on aviomieslähtöistä), jotta tulisi kunnolla siistiä.

4. Ruoka on pyhä asia. Minun lautaseltani ei närpitä eikä eväisiini kosketa. Jos minulla on kova nälkä ja kädet matalasta verensokerista täristen voitelen voileipää, ällös kukaan tulko siihen väliin vaatimaan huomiotani. Mies on pari kertaa ollut vähällä saada voiveitsen kätensä läpi, kun on lähestynyt väärällä hetkellä.

5. Valitan pikkujutuista hampurilaisravintoloissa. Oikeasti ihan naurettavista asioista. Olin opiskeluaikana töissä Hesellä ja ravintolapäällikkömme pisti meidät noudattamaan ketjukonseptia todella tarkasti. Se jäi näköjään selkärankaan. Tiesitkö, että myyntikuntoinen ranskanperuna murtuu taivutettaessa, ei taitu? Minä tiedän. Ja ellei myyjä tiedä sitä, valistan häntä siitä.

Haastan Altocumuluksen, Hiipinän, Minellan, Nannan ja Vanillan.

maanantaina, tammikuuta 16, 2006

Lanka-ale ja pari sanaa uudesta Novitasta


Kävin tonkimassa Novitan Lauttasaaren tehtaanmyymälää alelöytöjen toivossa. Palasin kotiin mukanani Palman poistuvaa väriä á 1 €/kerä ja kaksi kerää woolia, toinen uutta neliraitaa ja toinenkin taisi olla uutuusväri, lehmuksenvihreä. Palma muuntuu ponchoksi ja woolista tulee blogitaaperolle lapasia ja sukkia.

Lisäksi ostoskoriin kiipesi viime kevään Novita-lehti, joka pääsi armosta mukaan koska siinä oli mukavasti Samos-ohjeita. Samat ohjeet saisin printattua ulos Novita-klubistakin, mutta neuloessa lehteä on mukavampi käsitellä kuin yksittäistä paperia.

Monesta langasta oli poistuvia värejä halvalla ja muista sai 10 % alennuksen. Jonkin verran oli pussilankojakin. Tarjoukset eivät kuitenkaan olleet niin hyviä, että olisin riehaantunut ostelemaan lankoja pussitolkulla. Hyvä niin, sillä sitä lankaahan minulla riittää.


Sinellistä löytyi kaksi paria puisia sankoja laukkuja varten. Vaaleammat maksoivat 3 € ja tummat 4 €. Ja millaisia laukkuja siis aion tehdä? Ei hajuakaan. Ostin, kun osuivat kohdalle.

Ja sitten tämä uusi Novita, joka ilmestyi viime viikolla. Sitä on reposteltu säälimättömästi niin neulelistalla kuin neuleblogeissakin. Minua alkoi keskustelun sävy jo ottaa päähän. Monelta taisi unohtua, että kyseessä on lankafirman julkaisema lehti, jonka päätavoite on myynninedistäminen. Niinpä lehden sivuilla luonnollisesti ylistetään Novitan lankoja. Niitä juttuja ei ole kirjoittanut lahjomaton journalisti vaan markkinointi-ihminen. Siinä on melkoinen ero.

Myös mallivalikoimaa on haukuttu yllätyksettömyydestä ja vanhan toistosta. Minä taida olla vähän tylsä ihminen, kun löysin itse paljon kivoja juttuja. Ei kai kukaan odota, että joka numeroon pitäisi keksiä pyörä uudelleen? Ja vielä 6€/nro?

Neuloja-gurut eivät varmaan hirveästi saa irti kotimaisesta, mahdollisimman laajalle lukijakunnalle suunnatusta lehdestä, jossa on ohjeita vain yhden valmistajan langoille. Heitä varten ovat sitten ne vogueknittingit, jotka ovat enemmän profiloituneetkin neuletrendien edelläkävijöiksi. Aloittelevalle ja jonkin verran harrastaneelle Novitasta on paljon enemmän iloa.


Esimerkiksi tämä paloista virkattu poncho on aivan upea. Tämä tekisi mieli tehdä itselleni ensi kesäksi, vaikka lapset todennäköisesti leikkivät Tarzania noissa hapsuissa ja venyttävät vaatteen muodottomaksi.


Kassi-idea on myös toteuttamiskelpoinen. Simppeli, kyllä, mutta tuotahan on helppo muunnella. Ja minulle, joka en ole virkannut tai neulonut vielä yhtään laukkua, tuo perusohje on tarpeen.

Sitten nämä lastenneuleet. Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta luulen, että taka-ajatuksena onkin ollut että nämä ovat niitä perusohjeita jotka lehdestä pitää kerran vuodessa löytyä. Haalari, neuletakki, sukat, lapaset ja pipo ovat kestosuosikkeja, joita neulotaan kuitenkin joka vuosi. Minusta on kiva, ettei tarvitse selata koko lehtivarastoa läpi löytääkseni perushaalarin ohjeen.


Peliaukeama oli hauska. Lisää tällaisia!

Ja loppuun vielä muutama plussa uudesta Novita-lehdestä:

+ Raitalangoista oli toteutettu monenlaisia neuleita. Niistä näki, millaista pintaa niistä syntyy esimerkiksi ribbinä ja sileänä, pienissä ja isoissa kappaleissa. Nyt esimerkiksi tiedän, etten tule neulomaan raita-woolista mitään pipoa isompaa. Se langan vaihtumiskohta tökkää liikaa minun silmääni.

+ Mallit oli kauniisti stailattu, toisin kuin edellisessä lehdessä, joka saikin paljon kritiikkiä suttuisista mallitytöistä. Asia oli selvästi huomioitu. Myös taustat olivat kauniita.

+ Woolin raitalangat ja yksiväriset sointuvat hyvin yhteen ja niitä on helppo yhdistellä.

torstaina, tammikuuta 12, 2006

Kauden trendiväri on nyt selvillä: se on pinkki

Blogitaapero on nyt onnellinen vaaleanpunaisten lapasten omistaja. Lapasia on jo testattu mm. kastelemalla ne kuralätäkössä ja tunkemalla niitä sitten rattaissa istuvan pikkuveikan suuhun - pitäähän kaikkien päästä kokemaan nollakelin autuus ja onni!

Testien perusteella voin sanoa, ettei seiskaveikasta neulottu lapanen ole vedenkestävä ja vauvat nauttivat kuraveden mausta.

Alun hurmoksen jälkeen joudun toteamaan, ettei tämä ole minun unelmalankani. Sävyt eivät vaihdu niin nätisti kuin oletin. Tuo selkeä vaalea raita tökkää silmään ja pahasti. (Sävyjä enemmän tökkää tuo kuvassakin näkyvä reikä peukalon juuressa. Mutta kuitenkin ekat neulomani lapaset, joten suotakoon se minulle.)

Tässä lapaset paremmin aseteltuina. Raitojen täsmääminen kuulosti työläälle, ja sisäinen taiteilijani sai luovan idean: en täsmää raitoja ollenkaan ja otanpa vielä langan eri suunnista toiseen lapaseen. Toiseen on otettu lanka kerän päältä ja toiseen kerän sisältä.

Jepjep. Ei pitäisi kuunnella pään sisältä kuuluvia ääniä.

Ja lisää pinkkiä. Viimekesäisestä Samos Lollipopista syntyi kummitytön nukelle poncho. Malli on muunnelma isoäidin neliöistä: virkkasin nuken päänympäryksen mittaisen ketjun (silmukoiden määrä 6+10x), yhdistin ympyräksi ja aloin virkata pylväsryhmiä kuten niissä neliöissä. Ainoa ero oli, että tein vain kaksi"nurkkaa" neljän sijaan. Lopuksi hapsut.

Viimeinen pinkki: pakko tunnustaa, että ostin nämä pinnit itselleni. Ehkä blogitaapero on kuitenkin sopivamman ikäinen näihin. *syvä huokaus*

lauantaina, tammikuuta 07, 2006

Moniraitaa ja sovituskuvia

Ensin esittelen kissan, jonka blogitaapero sai anopiltani joululahjaksi. Se on neulottu Tangosta ja pään alla on lenksukka, josta hännän voi sujauttaa läpi, siten se pysyy kaulassa. Kissa viihtyy enemmän pehmolelulaatikossa kuin eteisessä muiden asusteiden kanssa.


Ja tämä on sitä uutta seiskaveikka-moniraitaa. Tästä tulee blogitaaperolle lapaset - ensimmäiset koskaan neulomani! Mitähän minä oikein tein koulun kässäntunneilla, kun muut neuloivat lapasia?

Koska neulon enimmäkseen iltaisin, taaperon mentyä jo nukkumaan, sovitusta vaativassa kohdassa työ täytyy jättää lepäämään aamuun asti. Lapasen kohdalla keksin piirtää pikkuneidin kämmenen jäljen paparille, josta on helppo tsekata peukalon pituus tai muu tärkeä mitta. Ja kun vielä muistan pitää sen paperin jossakin blogivauvan ulottumattomissa, mitat pysyvät tallessa eivätkä tule syödyksi.

perjantaina, tammikuuta 06, 2006

4 tapaa saatella neuloja raivohalvauksen partaalle

Kiskaise keskeneräisestä pitsineuleesta puikko irti ja rapsuta sillä kutisevaa selkääsi.

Kommentoi: ”En minä ymmärrä, miksi pitää neuloa pusero itse. Sehän tulee niin kalliiksikin. Seppälästä saa ihan kivoja akryylineulepuseroita kahdeksalla eurolla!”

Yritä keskustella henkevästi parisuhteesta aina, kun neuloja vääntää monimutkaisen pitsineuleen ensimmäistä mallikertaa.

Oksenna neulekoriin. (Onnistuu luontevasti vain kissoilta ja alle 2-vuotiailta.)

keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006

Karkkiraitoja? Pöh!

En ole näiden raitalankojen fani, mutta Maruzella oli onnistunut yhdistämään ne niin hauskasti, että oli pakko kokeilla itsekin. Koeajoin samalla uusia bambuisia sukkapuikkojani.

Puikot ovat hyvät, mutta värit yhdistyvät minun käsissäni jotenkin hassusti. Silmukoita on yhteensä 36 ja tästä piti tulla blogivauvalle pitkävartinen tumppu, joka ei ihan pienellä vispaamisella lennä sinne kaupan lattialle. Ehkä, jos silmukoita olisi enemmän, väritkin yhdistyisivät vähän sulokkaammin...?

Tässä vielä lähikuva. Ei oikein natsaa. Purkuun.
Edit: Selasin äsken muita blogeja ja huomasin, että Laura on ostanut samat raitakauhistukset ja samasta syystä. =)

Teknisiä ongelmia

Pahoittelen mahdollisista haamupäivityksistä. Yksi Vuodatukseen viittaava kannatusnappi ei näköjään näkynyt kaikille. Minun selaimellani (IE) se näkyi, mutta ilmeisesti FIrefoxilla näkyi Vuodatuksen ilmoitus, jossa kiellettiin linkittämästä kuviin Vuodatuksen ulkopuolelta. Osaako joku selittää tämän ilmiön?

Nappi on nyt poistettu ja odottaa, että jaksan kikkailla kuvan sinne toista kautta.

tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Kerrankin kivaa postia!

Tänään postipoika toi tuplaten kivoja ylläreitä. Altocumulus lähetti Parane pian -kortin ja bambuiset sukkapuikot. Ensimmäiseni, muuten! Suunnitelmissa on lähteä koeajolle jo tänään, jos saan lapset ajoissa nukkumaan. Illalla tulee niin jännää ohjelmaa, etten kuitenkaan malta mennä itsekin ajoissa nukkumaan, mikä näin kroonisesta univelasta kärsivälle olisi fiksuinta. (Univelkaan muuten tottuu, niin kuin mihin tahansa vaivaan. Ensin se tuntuu, mutta kun sitä kestää pari vuotta, oireita ei enää huomaakaan. Olematonta muistia alkaa pitää vain pikanttina luonteenpiirteenä ja väsyneenä heräämistä ihan normaalina.)


Myös uusi Moda löysi meille. Siitä löytyi montakin kivanoloista ohjetta:


Tämä huivi näyttää kivalta. Ohjeessa on käytetty Kitten mohairia, mutta minulla on laatikollinen Kid mohaireja joille pitäisi keksiä jokin perusteltu syy olemassaoloonsa. Yksi kerä voisi ihan hyvin muuttua tällaiseksi huiviksi.


Myös tämä keeppi on tehty Kitten mohairista, tosin kaksinkertaisesta. Olenko jo ihan keski-ikäinen, kun hartianlämmittimet eivät kuulosta yhtään mummomaisilta?


Tämä huovutettu hattu on nii-in söpö.

sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006

Kannatusnappi

Uusi vuosi, vanhat kujeet, orastava kolmenkympinkriisi, oma kannatusnappi.