Vikatikkejä

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

Lankaostoksia lasten sivistämisen nimissä

Me maalla syntyneet päätimme viedä paljasjalkaiset kaupunkilaislapsemme tutustumaan maaseutuun, kun se kerran tuli niin sopivasti Messukeskukseen esittäytymään. Kohteena oli siis Elma-messut.

Tämä Vuorelman Pilvi-puuvillalanka oli tarjouksessa 1,5 €/100 g:n vyyhti. Värit sopivat niin hauskasti yhteen, että ostin kun olivat kerran tarjouksessakin. Ja minuun jotenkin vetoaa ilmaisu "poistuvat värit". Tunne, että tuo väri on nyt iäksi menetetty mahdollisuus, ellen osta sitä varastoon. (Minulla on näitä "iäksi menetettyjä" lankavaraston nurkat täynnä. Ne ovat hyvää vauhtia muuttumassa "ikuisiksi lankakeriksi ja vyyhdeiksi", sillä yhtäkään väriä ei ole tarpeeksi mihinkään isompaan neuleeseen ja hyvin harvoin niistä tulee mitään neulottua.)

Novitankin osastolla kävin vilkaisemassa, että olisiko heillä jo myydä Teddyä. Ei ollut. Ostin kuitenkin tarjouspuikkoja ja -koukkuja sekä Hippyä, jota sai kolme kerää kympillä. Hippyn sävyt näyttävät vaihtelevan aika reilusti eri värjäyserien kesken, sillä tuota kanervanväristä minulla oli vajaa kerä kotona ja se on ihan eri väristä kuin nuo kolme uutta.


Ja sitten messujen löytö: ihanan pehmeää alpakkalankaa 4 €/kerä. Tästä tulee ainakin vauvantossut seuraavalle ystäväpiiriini syntyvälle lapselle (vink vink!).

Messuille jäi unelmaisia hahtuvakiekkoja ja huovutusvilloja, joihin olisi ihana tutustua joskus kun vain olisi aikaa (ja rahaa, koska aloittelijalle tulee pakostakin muutama kallis huti ja koekappale).

Blogitaaperokin bongaili messuilta villaa. Tosin hieman käsittelemättömämpää kuin minä.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Hyvää joulua - minulle!

Joulu tuli tänä vuonna aikaisin. Ostin itselleni lahjaksi Debbie Stoller Stitch'n bitch - neulojan käsikirjan. Alkuperäisteosta on kiitelty ja siihen viitataan noin joka toisessa neuleblogissa. Suomennoksen ilmestyttyä ostin sen välittömästi itselleni.

Paljon en ole ehtinyt kirjaa lukemaan, mutta tähän asti tykkään näkemästäni. Tekniikoita on kuvattu havainnollisesti ja ohjeet vaikuttavat hauskoille. Neuloja-gurut tuskin saavat tästä niin kovia kicksejä, mutta minun vaatimattomaan neulekirjastooni (joka toistaiseksi käsittää pari muovikassillista kotimaisia käsityölehtiä sekä yhden kirpparilta ostetun neulemallikansion 80-luvulta) tämä on arvokas lisä.

Jotain on myös valmistunut. Novitan Kid mohairista syntyi tämä fifi-hartiahuivi. "Vauvalle peitto", innostui blogitaapero ja sovitteli huivia babyborninsa ynpärille. (Pitäisikö muuten huolestua, kun lapsi peittelee nukkensa kasvoja myöten ja jättää vain varpaat peiton ulkopuolelle kuin ruumiit amerikkalaisissa tv-sarjoissa? Ehkä tämä äiti voisi neuloa vähän vähemmän ja huomioida lapsiaan enemmän...)
Ja tässä sama huivi tuolille leviteltynä.

Vaaleanpunaista lankanöyhtää on joka paikassa - eilen kaivelin sitä blogivauvan korvastakin. Ilmeisesti olisi korkea aika imuroida. Mohairista tulee nätti pinta, mutta seuraavaksi neulon jostakin langasta jolla on vähemmän omaa tahtoa. (Miestä tuo ilmaisu nauratti. Langalla oma tahto? Koetin selittää, että mohairlanka takertuu helposti. Sillä on siis läheisriippuvuusongelma.)

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005

Näkö sumenee

Välillä kannattaa olla kiltti miehelle. Sain tänään kahdella kympillä lankaa, kun kaivoin netistä Windowsin päivityksen sekoittaman koneen korjausohjeet. Ensin mieheni yritti lahjoa minua herkuilla, mutta blogivauvan mahdollisen allergian vuoksi syön nykyään kaikkea muuta kuin herkkuja (tähän sellainen hymiö-irvistys, joka on 1,5 viikkoa ilman suklaata olleella). Luonnollinen vaihtoehto oli siis lanka. Otin kerän valkoista Woolia, kaupan viimeisen kerän farkunsinistä Samosta ja kolme kerää Ainoa.


Aino on siis sitä lankaa, joka saa silmät kirvelemään neulomisen aikana. Välillä. Minulla taitaa olla ns. valikoiva villa-allergia. Allergisen reaktion vahvuus näyttää olevan kääntäen verrannollinen langan väriin ja tuntuun. Esimerkiksi tuo joulunpunainen on niin ihana sävy, että jos sitä neuloessa näkö sumenee, se johtuu vain onnen kyyneleistä.

Tämän aasinsillaan (ii-haa) kautta pääsenkin muihin näköä sumentaviin asioihin. Blogitaapero tökkäsi minua suoraan silmään löylykauhan varrella. Silloin muuten oikeasti näkyi tähtiä. Lapsi oppi muutaman uuden, hauskan ilmaisun ja minä säästyin mustalta silmältä, onneksi. Näkökin säilyi.

Blogivauva on lankamallina toimimisen lisäksi muutenkin osallistunut neulomisharrastukseeni. Tällä viikolla hän on mm. syönyt palan Kid Mohairin vyötettä (ja oksentanut sen olohuoneen matolle) sekä pölistellyt irtokarvoja keskeneräisestä mohair-fifistä, joka syystä tuntemattomasta (tässä välissä katson tuimasti blogitaaperoa, joka yrittää näyttää viattomalta) on loikannut neulekorista lattialle. Ja kerran utelias vauveli kippasi nurin lattialle unohtuneen neulekorin ja tarttui puikkoihin.

Blogitaapero on muuten alkanut leikkiä neulomista langanpätkillä! Ja äiti on taas otettu.

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Kiittämättömät kakarat

Mikä näitä nykyajan lapsia oikein vaivaa? Viimeviikkoinen Novita-ekskursio ei ollut menestys, joten lauantaiselle pyhiinvaellusretkelleni Menitaan otin mukaan vain blogivauvan. Odotin, että helppo kuopukseni olisi nukkunut kiltisti rattaissaan tai ihastellut lankoja yhtä autuaana kuin äitinsäkin, mutta kun ei niin ei. Poika jaksoi viisi minuuttia rattaissa, toisen mokoman sylissä ja kun otin näppituntumaa puikkoihin, alkoi tuskastunut ähinä ja kitinä. Kiitos pienen saldorajoittimen, poistuin kaupasta mukanani kolme kerää Princess Mohairia (huviksi), yksi kerä muista kaupoista jo loppuunmyytyä Poppia (pipoksi) sekä 40 cm pyöröpuikot (hihattimen tekoon, kunhan selviän joululahjakutimista).

Tässä ostokseni. Ne näyttävät vähäisiltä jopa tähän taaperokärryyn aseteltuna. En yltänyt läheskään Jennin kunnioitettavaan suoritukseen. Kauppa oli pullollaan vaikka mitä ihanaa, mutta sinne jäivät niin moniväriset hahtuvakiekot kuin Luxus mohairitkin.

Ennen Menitaa pyörähdin Terveys ja Kauneus -messuilla. Eipä vain löytynyt yhtään lankaosastoa, vaikka minusta se olisi sopinut hyvin teemaan. Neulominenhan on terve harrastus ja tulokset ovat (...useimmiten...) kauniita!

Loppuun vielä pakollinen kuva blogilapsista. Kun kullannupuilla on puuhaa, äiti voi neuloa rauhassa minuutin tai pari. Näistä parin euron aurinkolaseista riitti riemua pitkään!

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Lisää lankaa, vähän valmista (ja reilusti rusinoita)

Lasten pitää nähdä välillä muutakin kuin kotinurkkia, joten vein heidät Novitan tehtaanmyymälään Lauttasaareen. En löytänyt kaipaamaani farkku-Samosta, mutta ei sieltä sentään tyhjin käsin tarvinnut poistua.



Näistä kid mohaireista tulee jotain pukinkonttiin. Myös sammalenvihreät kerät huutelivat hyllystä kutsuvasti, mutta jätin ne toistaiseksi sinne. (Kuten myös kilokaupalla rusinoita myymälän lattialle. Esikoista ei huvittanut shopata ja lohdutukseksi tarjottu rusinapaketti ei kelvannut sekään.)

Sain taas kerran todella hyvää palvelua. Myyjä ihasteli vuolaasti rintarepussa virnistelevää blogivauvaa ja tarjoutui oma-aloitteisesti kantamaan lastenrattaat rappuset alas. Käynnistä jäi hyvä mieli, vaikken mitään erityisiä löytöjä tehnytkään.

Vaikka monessa blogissa on parjattu Novitan puikkoja, minulla ei ole niistä mitään pahaa sanottavaa. Ajavat asiansa ja ovat edullisia. Addeja en ole tosin edes nähnyt livenä, saati sitten koeajanut. Ostin kahdet pyöröpuikot ja sitten tuollaisen, hmm, silmukanpidikkeen, tai mikä sen virallinen nimi nyt onkaan.

Euron ihmeestä ostin puuhelmiä.


Ja saan minä välillä jotain valmiiksikin: tässä esikoisen läppäpipo. Laskelmat heittivät taas ja pipo sopii aikuisellekin. No, meidän muksut eivät ainakaan voi valittaa, että olisi ollut pienenä tiukka pipo. Vaaleanpunaisesta kid mohairista tulee iso fifi. 7 mm:n puikoilla neuleesta tulee ihanan ilmava. Ja tulosta tulee nopeasti!

lauantaina, marraskuuta 05, 2005

Paljon raitoja = paljon pääteltäviä langanpäitä


Lanka: Samos
Langanmenekki: n. 170 g
Huivin pituus: 152 cm (ilman hapsuja)
Malli: trad, idea raitoihin napattu Sarilta

Käsityökorissa pitkään marinoitunut fibonacci-huivi on vihdoin valmis. Kaulaliinan raidoitus siis noudattelee Fibonacci-lukusarjaa, joka on tuttu ellei matematiikantunneilta niin ainakin Da Vinci koodi -romaanista. On vielä harkinnassa, otanko tämän käyttöön itse vai annanko jollekin joululahjaksi.

Haa! Nyt viimeistelemättömiä töitä on niin vähän (ainakin sen jälkeen, kun annan periksi ja puran yhden keskeneräisen fifin, joka ei koskaan kunnolla toipunut siitä kun blogitaapero veti puikot irti ja sovitti sitä nukelleen) että voisi vaikka aloittaa jotain uutta.

perjantaina, marraskuuta 04, 2005

Oliivipuu joulutunnelmissa

Ikeasta adoptoitu oliivipuumme tiputtaa kai kohta loputkin lehtensä. Se selvästi kavahti ruukkuineen pari senttiä kauemmas, kun lähestyin sitä tämän joulukoristeen kanssa. Novita Goldista virkattu isoäidin neliö sopii varmasti joulukuuseen, mutta oliivipuumme otti sen verisenä loukkauksena. Mutta minkäs teet, kun muut huonekasvit heittivät henkensä aikaa sitten (olen tahtomattani erikoistunut huonekasvien saattohoitoon), eikä joulukoristetta voi läntätä blogivauvan päähän yhtä luontevasti kuin pipoa. Oliivipuu oli varteenotettavin kuvausalusta.

Lankavarastosta löytyi vähän Goldia ja Silveriä, ja niistä tulee joulukoristeita. Ehkä joulukorttien mukaan?

torstaina, marraskuuta 03, 2005

Pipoa pukkaa


BB-pipo syntyi Samoksesta Lauran ohjeella. Noita oikealle kaartuvia silmukoita väännellessä kirosin taas kerran tiukkaa käsialaani, mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Saatanpa kiristellä hampaitani vielä toisenkin samanlaisen kimpussa.

Edellisen pipon valmistumisesta innostuneena viimeistelin esikoisen Teddy-myssynkin. Lapsi vain kyllästyi poseeraukseen bb-pipon jälkeen ja lättäsi myssyn veljensä päähän. Kuvasta käy huonosti ilmi päähineen sisin olemus (varsinkin, kun se on vauvan päässä takaperin), mutta se on kypärämallinen ja korvaläpillä vaustettu.

Tässä vielä lähikuva pikku viiksivallusta. Lattialle unohtunut mustekynä herätti hänen sisäisen taiteilijansa.