Vikatikkejä

perjantaina, lokakuuta 21, 2005

Pipokausi julistetaan avatuksi!



Lauran innoittamana otin puikoille syksyn ensimmäisen pipon. Valitsin langaksi Ainon, joka 100 % villaisuudestaan huolimatta ei tuntunut kutittavan ihoa. Olin lankakerän kanssa kaupassa niin tuttavallinen kuin kehtasin ja kutisemattomudesta rohkaistuneena ostin langat kotiin. Tuo ruskea-valko-harmaakirjava lanka sopi visiooni niin hyvin, että olisin valinnut sen vaikka se olisi vähän kutittanutkin.

No, ei se kutittanut. Mutta pian alkoi silmiä kirvellä. Neuloin pipoa puolen tunnin pätkissä ja vaihdoin loppuillaksi aina johonkin puuvillaisempaan työhön - onneksi on näitä keskeneräisiä, mistä valita!

Niin masokisti en sentään ole, että pipo tulisi omaan käyttöön. Se menee lahjaksi koiraharrastajalle (kyllä, se epämääräinen kuvio ON ajokoiran jalomuotoinen pää).

4 kommenttia:

  • Mä tunnistin sen heti koiranpääksi. Se on hyvä eikä mikään epämääräinen, älä aliarvioi taitojasi! Ja koko pipo on hieno kokonaisuus.

    Kirjoittaja: Anonymous KristiinaS., 21. lokakuuta 2005 klo 10.28  

  • Todella upea pipo, vaikka kyllä ensin katsoin että siinä mahtaa olla kukkanen! Kyllä sen ajokoiraksi tunnistaa!

    Kirjoittaja: Blogger kannibaalipupu, 21. lokakuuta 2005 klo 11.33  

  • Kivaa, että innoitan :) Myös mä olen hivellyt Aino-kerällä hitusen herkkää hipiääni kaupan hiljaisessa hyllyvälissä, mutta vielä en oo rohkaistunut omaan käyttöön ostamaan.

    Kirjoittaja: Blogger laurakoo, 21. lokakuuta 2005 klo 20.24  

  • Laura: Sepä se, kuinka perusteellisesti lankoihin voi kaupassa tutustua? Jossakin vaiheessa myyjät alkavat pitää viatonta neulojaa kleptomaanin sijaan perverssinä, vaikka hän yrittää vain selvittää langan syvintä olemusta. Ei siellä valvontakameroiden tuikkeessa voi kovin tuttavalliseksi heittäytyä.

    Kirjoittaja: Blogger Katja, 21. lokakuuta 2005 klo 21.30  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]



<< Etusivu