Vikatikkejä

maanantaina, lokakuuta 31, 2005

Ruusuja Novitalle

Kävin tänään noutamassa postista Novitan paketin, joka sisälsi käsityöpussin ja kaksi kerää Ainoa palkkioksi julkaistusta neuleohjeesta. Paketin mukana sain kopion pyytämästäni ohjeesta, joka löytyy niin vanhasta Novita-lehdestä ettei sitä saa enää kirjastostakaan. Loistavaa palvelua! Ja kopio oli hieno ja tarkka värikopio, ei mikään suttuinen kopion-kopion-kopio-mustavalkoversio.

Jaa mikäkö ohje oli kyseessä? Ihanainen koirahaalari, johon törmäsin Annen blogissa.

sunnuntaina, lokakuuta 30, 2005

Eläköön Muumit!

Veljen läppäpipo valmistui, kiitos Muumien, jotka tulivat tv:n kautta kotiimme ja viihdyttivät huonotuulista blogitaaperoa. Ehkä tv mädättää lasten aivot ja tekee heistä sosiopaatteja sohvaperunoita, mutta sopivasti annosteltuna töllötin ihan ihan hyvä lapsenvahti. Ainakin silloin, kun äidillä meinaa pää räjähtää johtuen metelin yliannoksesta ja suklaan aliannoksesta. (Siitä tulikin mieleeni, että pitää piipahtaa lähikaupassa hakemassa yksi Fazerin sininen. Volyymit ovat kohoamaan päin.)

Tässä pipo kostutettuna ja äitiyspakkauksen kanteen nuppineuloilla kiinnitettynä. Höyrytykseen ei riittänyt enää hermoja.


...ja tässä pipo näytillä tulevan sosiopaatin päässä. Lapsi EI ole kuvaa otettaessa katsonut telkkaria montaa tuntia putkeen, vaan on juuri herännyt. Siksi lurpottava ilme. (seliseliseli)

Pipo lähtee huomenna kohti Kuopiota ja pikkuveljen palelevaa päätä. Seuraavaksi pitäisi arpoa, mihin neulejuttuun tarttuisi nyt: kesken on kolme joululahjahuivia ja yksi oma pipo. Lisäksi pari pipontekelettä vaatii kovaäänisesti lankojen päättelyä ja tupsuja. Ja yksi virkattu kukka kaipaa hellää hoivaa ja korjaamista blogitaaperon langankiskojaisten jäljiltä. (Ehdin virkata useamman kukan ennen kuin tajusin, että ohjeessa pp tarkoittaa PITKÄÄ pylvästä eikä puolipylvästä. Ihmettelin vain, kun terälehden reunoille tuli pylväitä ja keskelle puolipylväitä. Kyllä lopputuloksen kukaksi tunnisti, mutta olivathan ne vähän, öh, likilaskuisia. Mutanttirehuja.)

Tai sitten aloitan jotain uutta. Anarkiaa!

torstaina, lokakuuta 27, 2005

Pikkuveli tilasi minulta pipon. Ohjeena oli tehdä "pipo jossa on läpät korville ja pitkät nauhat, eikä mitään kissankorvia tai tupsuja, ja tarpeeksi matala että sopii mun lättäpäähäni". On sitä epämääräisemmilläkin ohjeilla tehty. Valitsin langaksi maastovärisen Pop Plussan ja malli löytyi Novitan sivuilta. Silmukkamääriä piti vähän laskeskella uusiksi ja kirjoneuleen jätin pois, mutta näyttää toimivan näinkin.

Blogitaapero piti lahjoa suklaalla, että sain hänet esittelemään keskeneräistä työtä. Nyt lapsi poukkoilee seinille sokerihumalassa.

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

Ei me sokerista olla!

Luulisi, että vaakasuoraan lentävä räntä, vedenkestävien kenkien puute ja flunssan viemä ääni estäisi lankaostokset. No, ei estä. Uhmasin luonnonvoimia kahden minua uhmaavan lapsen kanssa ja kävin hakemassa mustaa Teddyä pipoon sekä valkoista Bambinoa lasten myssyjä varten. (Ja aloitan nämä neuletyöt heti, kun olen saanut valmiiksi esikoisen Teddypipon, yhden joululahjakaulahuivin, miehen isänpäivälahjan, oman mohairshaalini ja... Voi kääk, keskeneräisiä töitä varten täytyy kohta hankkia kaappi korin sijaan.)



Koska ei ole valmiita töitä joita kuvata, piinaan lukijoita taas lasten kuvilla. Blogivauva on oppinut ryömimään ja kaatelee iloisesti kaikki löytänsä neulekorit. Neulopuikot eivät ole lapsiturvallisia leluja, joten kutomakamat oli siirrettävä pois lattiatasosta.

Varokaa mihin istutte.

maanantaina, lokakuuta 24, 2005

Täällähän jäätyy!


Lanka: Novita Teddy
Puikot: lyhyt pyöröpuikko 7 mm
Langanmenekki: vajaa kerä
Malli: Vikeltä apinoitu

Enää ei päätä palele hiekkalaatikon reunalla. Miehen mielestä tämä ei ole ihan aikuiselle sopiva päähine, mutta minäpä en otakaan insinööreiltä neuvoja pukeutumisasioissa.

Enkä muissakaan. Nalkutuksen sijaan päätin itse korjata lonksuvan kaapinoven ja miltei rikoin kolmenkympin ruuvimeisselin. Olin kiristänyt väärää ruuvia väärällä työkalulla. Näillä ansioilla ei ehkä ihan pääse Remontti-Reiskan apuriksi...

Uudessa Eemalissa, joka jaettiin espoolaiskoteihin viime viikonloppuna, muuten vilahtaa teddyponchoni (ja meikitön naamani silmäpusseineen sen yläpuolella, valitettavasti). Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka löytää kuvan.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2005

Vanha takki, uusi kukka

Tämä takki löytyi Kouvolasta kirpputorilta joskus 90-luvun lopulla. Se on kotimainen, merkkiä Kaunotar, ja ilmeisen vanha. Laatutyötä kuitenkin, sillä kangas on edelleen ehjä ja säilyttänyt värinsä. Istuvuus on aivan omaa luokkaansa. Vain napit kaipaavat uudelleenompelua - tai olisivat kaivanneet jo aikoja sitten, sillä yksi nappi on jo lähtenyt omille teilleen.

Kun valmistuin ja menin naimisiin, muutin tyyliäni ja luovuin takista. Tänä syksynä vakosamettitakit ovat taas muotia ja muistelin haikeana tätä kirpparilöytöä. Sattumalta se putkahti esiin äitini vaatekaapista ja palasi minun hoiviini. Nyt se on nappeja vaille valmis käyttöön. Rintapielessä on sävylangasta virkattu kukka, joka päivittää vaatteen 2000-luvulle.

Ja tässä kukka vielä lähikuvassa.

perjantaina, lokakuuta 21, 2005

Lapset, älkää yrittäkö tätä kotona!


"Mallitilkut on aloittelijoita varten." Jos siis ohjeessa käsketään käyttää 10 mm:n puikkoja ja paksuimmat kaapista löytyvät pyöröpuikot ovat kokoa 7, ohjeeseen vain lisätään mielivaltainen määrä aloitussilmukoita ja kyllä se siitä. Mitä sitä turhaan mallitilkkua neulomaan ja neuletiheyttä selvittämään.

Voi vispilä sentään. Kun pipoa oli valmiina 7 cm, tajusin, että pitäisi hankkia afropermis ettei pipo tippuisi ilmille. Liikaa silmukoita - liian iso. Ja jos olisin malttanut käydä hakemassa ne isommat puikot, olisi ohjeessa käytetty kahden kerroksen pintaneule ollut ehkä vähän joustavampaakin. Tämä on tosi inhaa neulottavaa.

Eli purkuun menee. Teddy ei ole pahin mahdollinen purettava lanka, muttei kyllä helpoinkaan. Olkoon tämä minulle opiksi ja teille varoittava esimerkki.

Hauskemminkin voisi perjantai-iltaa viettää.

Pipokausi julistetaan avatuksi!



Lauran innoittamana otin puikoille syksyn ensimmäisen pipon. Valitsin langaksi Ainon, joka 100 % villaisuudestaan huolimatta ei tuntunut kutittavan ihoa. Olin lankakerän kanssa kaupassa niin tuttavallinen kuin kehtasin ja kutisemattomudesta rohkaistuneena ostin langat kotiin. Tuo ruskea-valko-harmaakirjava lanka sopi visiooni niin hyvin, että olisin valinnut sen vaikka se olisi vähän kutittanutkin.

No, ei se kutittanut. Mutta pian alkoi silmiä kirvellä. Neuloin pipoa puolen tunnin pätkissä ja vaihdoin loppuillaksi aina johonkin puuvillaisempaan työhön - onneksi on näitä keskeneräisiä, mistä valita!

Niin masokisti en sentään ole, että pipo tulisi omaan käyttöön. Se menee lahjaksi koiraharrastajalle (kyllä, se epämääräinen kuvio ON ajokoiran jalomuotoinen pää).

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005

Onnittelut 5000. kävijälle!

Irja oli se onnekas, joka sattui lataamaan sivut 5 000. kerran. Kunhan selviän postiin täältä korvatulehduslandiasta, postitan hänelle lupaamani Eskimo-kerän.

...ja ettei tämä postaus jäisi ihan kuvattomaksi, liitän tähän otoksen ihka ensimmäisestä virkkaamastani kukasta. Samos Lollipopin keltainen lanka sopi kauniisti yhteen keltaisen unikkopaidan kanssa, joka lähti synttärilahjaksi miehen siskon tytölle. Ja kukka siis paidan mukana.

Kukan ohje on Novitan nuorisoliitteestä (syksy 2005 ) ja lankana siis Samos Lollipop, virkkuukoukku kokoa 5.

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005

Ku halvalla sain ja silviisii

Tervehdys Tukholmasta! Kaupungilla käveli vastaan monta ponchoa ja kivaa kaulahuivia. Viis nähtävyyksistä, minua kiinnosti neulemuoti!

Suuntasin aluksi vanhaan kaupunkiin etsimään Annators Väv -puotia, jota Terde suositteli blogissaan. Seisoin kadulla ainakin vartin kinaamassa maanmittausinsinööri-mieheni kanssa oikeaoppisesta kartanluvusta, ennen kuin huomasimme seisovamme ihan kaupan edessä. Mitään en kuitenkaan ostanut, sillä kaikki mitä halusin oli kukkarolleni liian kallista.

Samalla kadulla oli toinen lankakauppa, "This side up". Sieltä poistuin onnellisena pieni pehmeä pussi sylissäni.

Ja mitä sieltä tuli sitten ostettua? No eipä paljon mitään. Ostoskassini oli ihan oikeasti näin säälittävän pieni. Himosin niin kalliita lankoja, etten raaskinut ostaa oikein mitään.


Mukaan lähti kaksi kerää Drops Symphonya, joka on aivan taivaallisen pehmoista lankaa. 65 % merinovillaa, 35 % polyamodia. Näistä tulee minulle pieni suorakaiteen muotoinen huivi.


Tämä Eskimo-kerä (100 % villaa) pääsi messiin siksi, että se oli niin söpö. Se saa uuden kodin blogini 5000. kävijän luota. Muista siis seurata laskuria!

Nämä kaverit hyppivät ostoskärryihin Sellon Prismassa. Kauppa oli auki tänään sunnuntaina HOK-Elannon synttäreiden kunniaksi ja samasta syystä siellä oli erä Novitan Teddyä 3 €/kerä.

Kyllä minä näistä jotain teen. Ihan oikeasti. Vaikka ponchoja tai pipoja. Pitihän ne nyt ostaa, kun kerran halvalla sai?

torstaina, lokakuuta 13, 2005

5000. kävijä ilmoittautukoon


Laskuri on rullannut mukavasti viime aikoina. Jos se näyttää vierailusi aikana numeroa 5000, jätä kommentti niin nakkaan sinua pehmeällä paketilla.

Katoan viikonlopuksi risteilemään kansainvälisille vesille ja koetan olla tyhjentämättä Tukholmaa langoista. Printtasin Terden blogista oikein listan paikoista (postaus 26. - 27.2.2005), jotka kannattaa kiertää kaukaa. Reissukuulumisia tekosyineen on luvassa sitten ensi viikon alussa.

Hauska juttu muuten: viime postausta varten kuvasin ostamani langat matkalaukkuun sijoitettuna. Langat unohtuivat siihen kun piti päästä polkkaamaan. Mies kompastui niihin aamulla ja kysyi puolitosissaan, että aioinko todella ottaa kahden yön reissua varten 20 kerää lankaa mukaan. (Lankahysteriastani huolestuneelle kummitädilleni vastaan jo valmiiksi, että en aio. Kolme kerää riittää. Ja Tukholmasta saa aina lisää...)

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005

Taas teki mieli suklaata...

Tässä sitä taas ollaan. Ostin taas muutaman (=20) kerää lankaa: Kid Mohairia, Pop Plussaa ja Samosta. Tämä ei selity pelkällä teki-mieli-suklaata-joten-ostin-lankaa -periaatteella. Mitä ihmettä sanon miehelleni? Minulla on muutama repliikki valmiina:

1) Reputin-bilsassa -vastaus: "Ne seurasivat minua kotiin." (Onhan Kid Mohair eläväpintaista, muttei se sentään elävää ole.)

2) Hyökkäys-on-paras-puolustus -vastaus: "Niin, mutta sinä menit ja ostit auton!" (Siitä on puoli vuotta, ei siihen voi ikuisuuksia vedota.)

3) Luovaa-matematiikkaa -vastaus: "Ajattele, jos olisin käyttänyt ne rahat suklaaseen ja syönyt ne kaikki. Arvaa vaan paljonko olisin lihonut! Ja maksaa se Painonvartijoissa käyminenkin."

4) Hämäystekniikka: "Puhutaan siitä myöhemmin, kulta. Tein lihapullia."

Ostin Kid Mohairia Novitan tehtaanmyymälästä Lauttasaaresta. Adoptoin 10 kerää, kun en muistanut, paljonko valitsemaani malliin menisi. (Ja olihan se tarjouksessakin. Seli-seli-seli.) Tarve olikin vain viisi kerää, ja todennäköisesti neljäkin riittää, koska teen neuletakin kappaleista vähän lyhyemmät. Lisäksi malli oli suunniteltu Kitten Mohairille, joka ei ole ihan yhtä riittoisaa. Lopuista kuudesta kerästä tulee ehkä pashmina-tyyppinen huivi ja/tai blogitaaperolle neuletakki tai poncho. Tai lankavaraston somistus seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi - mistä sen ikinä tietää.



Loppuun se pakollinen kuva blogilapsista. Siinä he pelaavat futis-tyyppistä kontaktilajia Kid Mohairilla.

maanantaina, lokakuuta 10, 2005

Heräteostoksia ja mahdottomia lankahärveleitä

Neulontalistalla joku kertoi ostavansa lankaa, kun tekee mieli suklaata. Koska tulin käyneeksi vaa'alla ennen kauppareissua, kiersin karkkihyllyn kaukaa ja hamusin ostoskorin täytteeksi lankoja. Nämä Pop Plussat olivat Prisman Osta pois -päivillä tarjouksessa 2,50 €/kerä. Ei aavistustakaan, mitä niistä teen - ehkä maastokuosisen pipon jommallekummalle puhdasveriselle citylapselleni?

Inspiraatiota odotellessa kerät joutuvat sietämään blogivauvan hellää käsittelyä. (Oikeasti, joku malli on löydettävä, ennen kuin vauva huovuttaa kerät muodottomiksi möykyiksi silkan syljen voimalla).

Nämä kässälehdet olivat tarjouksessa Kirjatorilla. Ei minun pitänyt niitä edes ostaa, mutta ne vain ryömivät syliin ja iskivät pankkikortin tiskiin. No, mikäpä siinä - näin ensiselauksella löytyi ainakin kaksi toteutettavaa mallia:

Tästä esikoiselle ensi kevääksi...


...ja tämä minulle. Nuo virkatut palat neuleen keskellä näyttävät vinkeiltä.



Loppuun kevennys: ei käsityö aina onnistu, vaikka siinä kuinka olisi lankaa. Tämä keinu odottaa, että insinööri tulee töistä ja laittaa sen paikalleen. Eihän tämän mukana tullut edes neulekaaviota! Inhoan sanallisia ohjeita.

tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Syksyn eka kaulahuivi

Olen bongannut lukemattomia tällaisia pitkittäisraitaisia ainaoikein-neulottuja kaulahuiveja sekä kadulta että lehdistä. Päätin tehdä yhden itsellenikin. Yksi ohje löytyy mm. uusimmasta Modasta, mutta helppo tämä on säveltää itsekin.

Käytin huiviin Viola-varastoani. Huivilla on pituutta 165 cm ja lankaa kului (jos keittövaakaan on luottaminen) vain 70 g. Hauska ja nopea välityö, jonka jälkeen jaksaa taas ihan eri tavalla lukea monimutkaisempiakin neulekaavioita.